Elämän uusi alku

Keväisen kauniit neljätoista viikkoa ovat kuluneet. Olen hoitanut yli neljäkymmentä synnytystä. Kyllä, olen ottanut vauvoja vastaan tähän maailmaan. Olen puhunut heille ensimmäiset sanat, punninnut, leikannut tai leikkuuttanut napanuoran ja ihastellut. Olen ollut synnytysalissa hiljaa, sanaton ja rauhallinen. Olen ollut toimissani tilanteen vaatiessa ripeä. Olen ihmetellyt ja katsellut syntymän ihmettä, uutta elämää. Olen itkenyt ja ylpeänä myönnän sen. Olen ollut ihminen, joka on saanut olla läsnä suurella hetkellä. Olen halannut, pitänyt kädestä ja kuunnellut. Olen istunut keinutuolissa ja tarjonnut kylmää vettä juotavaksi. Olen käynyt lämmittämässä kaurapusseja supistustusten välillä, välillä hieronut alaselkää, välillä laittanut ammeeseen veden valumaan. Olen siirtänyt tunteitani syrjään ja välillä antanut niiden tulla. 

Jokaisella syntymän hetkellä olen ollut kiitollinen. Jokaisen vauvan ensi-itkun kuultuani olen ollut huojentunut. Jokainen syntymä on ollut erilainen, yksilöllinen, mutta niin kaunis ja ainutlaatuinen. Vauvalla on pehmeä, punakka iho ja joskus se on kinainenkin. Välillä vauvalla on paljon hiuksia ja joku lähtee imemään heti äidin rintaa, toinen vähän myöhemmin. Joku huutaa tosi kovaa ja sitten nukahtaa lämpimään ja ei kuulu muuta kuin söpöä tuhinaa. Joku löytää sormensa ja imee niitä. Joku tarkastelee huonetta ja henkilöitä katsellaan. Uuden elämän syntymästä saa hurjasti voimaa. Ajattelen vauvan vetävän ensi henkäisyllään sisäänsä huomatavan määrän lämpöä, rakkautta, tarmoa ja onnea. Onnea, jota tarvitaan paljon ja ikuisesti. Onnea, teille on syntynyt ihana vauva! Tervetuloa maailmaan pikkuinen.

Löysin tekstin, jonka olen kirjoittanut yläasteella.

Ihmisten on kirjoitettava elämästä varikkäästi. Huomioitava, ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Kirjoittaessa on kohdattava elämän ankaruus, maailman epätasapaino. 
Monipuoliset, omaperäiset adjektiivit kuuluvat tekstiin. Julista, että luovuus tulee ilmi kirjoittajan juonesta ja hänen luomistaan teksteistä. ei virheiden määrästä. Lukijan on ymmärrettävä, mitä kirjoittaja tarkoittaa ja haluaa lukijan ajattelevan. Teksti ei tunne oikeastaan rajoja ja näin sen on oltava, jotta se takaa kirjoittajalle luovuuden avaimet.
Tyyliltään nuorekas, täynnä oivalluksia. Tekstin tarkoitus on raapaista lukijaa pintaa syvemmältä ja kehittää kysymyksiä. 
Kirjoittamiseen suhtaudumme luovien, makustellen ja kuuluvasti nieleskellen. Maailma on kriitioikta täynnä. Kun kritisoimme omaa tekstiä, muutamme sen itseämme miellyttäväksi, kriitittömäksi. Muut saavavat ajatella mitä haluavat. On mahdotonta miellyttää kaikkia. 
Maailmaa pitää katsoa. Ihmisten on itse koettava asioita. Ennakkoluulottomuus on tapa suhtautua, poimi kokemuksia. Erilaisten kulttuurien ja ihmisten tuntemus on meidät rikastuttava asia. 
Kirjoittamalla me vaikutamme, kirjoittamalla me mullistamme. Yhteiskunta on mätä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Sodasta on tullut taidetta, tappaminen on kauneutta. 
Arvostan toisia arvoja. Rakastetaan, raskastellaan, ollaan rakastettuja, rakasteltuja ja kauniita, söpöjä, arvokkaita erilaisia ihmisiä. Pidetään toisiamme kädestä kiinni. 
Rakkaus elämään.

With love,

Elli
Anna mä bloggaan