Blogihaastattelu: Kolmen lapsen äiti

Astun sisään viehättävään asuntoon. Kaunis, nuori neitonen tulee avaamaan oven ja huutaa äidilleen vieraan saapuneen ja käskee äitiä alakertaan. Pieni koiranpentu tulee tutustumaan minuun ja istun keskelle lattiaa silittämään pentua.

Suihkun raikas kolmen lapsen äiti saapuu yläkerrasta. Oloni on hieman jännittynyt, koska olen tekemässä ensimmäistä blogijuttua toisesta ihmisestä. Olen astunut suoraan perhe-elämän arkeen, keskelle tapahtumia. Ympärillä on lapsia, kahvinkeitin keittää tuoretta juomaa ja koiranpentu nukkuu jaloissani. Äiti laittaa astioita tiskikoneeseen ja samalla kattaa pöytää.

Edessäni istuu nainen. Hän on kolmen lapsen äiti ja töissä hoitoalalla. Hän tekee kolmivuorotyötä ja tänään on menossa yövuoroon. Aamulla hän on jo käynyt kaupassa ja aikoo tehdä perheelle ruuan vielä ennen yövuoroa. Perheen isä käy päivätöissä. Kaksi lasta on päiväkodissa ja yksi ala-asteella.

Keskustelemme elämästä, arjesta ja kaikesta. Olen niin innoissani! Äiti on saanut esikoisensa olleessaan 19 -vuotias. Äiti kertoo, ettei silloin osannut pelätä. Maalaisjärki oli tuolloin läsnä elämässä. Jos vauva itki, tarjosi hän pienokaiselle rintaruokaa. Asiat selvisivät. Nyt hän kertoo, että osaa pelätä enemmän asioita. Pohdimme perhe-elämää ja äiti kertoo, että uskoo tietynlaisen yhteisöllisyyden kadonneen. Hän kuvailee, että ensin ihminen lähtee omille teilleen ja elää sinkkuna, sitten elää parisuhteessa puolison kanssa, sitten perheen kanssa. Silloin ehkä unohtuu muut ympäriltä. Apua ei pyydetä, eikä apuun tulla.

Perheellä on pieniä jyrsijöitä lemmikkinä

Kysyn perheen arkikuvioista ja äiti vastailee, että heillä on arjessa tiettyä kaavamaisuutta, mutta ei koe perheen olevan rutiinien orja. Äiti arvostaa viikonloppuja, jolloin ei tarvitse lähteä mihinkään. Hän kuvailee lapsiensa olevan aktiivisia ja he vaativat päivittäin tekemistä. Perheellä on omia juttuja esimerkiksi uimahallissa käyminen, mutta väkisin he eivät sinne lähde. Äiti kokee saavansa iloa lasten kautta, kun näkee että lapset nauttii, on se myös itselle arvokasta.

Lapsi kysyy: ”Äiti voiks sä viiä mut kirjastoon?”  Äiti vastaa lempeästi kolmasluokkalaiselle, että nyt ei ole sopiva hetki, koska talossa on vieras ja sillä hän tarkoittaa minua. Lapsi jatkaa: ”Entä sit kohta tai huomenna?” Äiti toteaa huomisen kuulostavan realistisemmalta. Lapset lähtevät tekemään läksyjä ja kohta taustalta kuuluu Aaaaa, Beeeee, Ceeee, Deeee, Eeeee, F…

Sanon äidille jo tässä vaiheessa suoraan, että ei minusta olisi tuohon. En voisi mitenkään pitää kolmen lapsen asioista huolta ja tehdä ruokaa, siivota, käydä töissä, keittää kahvia, käyttää koiraa ulkona, pestä pyykkiä ja näitä kaikkia siis viiden ihmisen edestä. Asioita pitää tehdä samaan aikaan ja lomittain ja pian suunnitelmiin saattaa tulla muutos, kun lapsi onkin satuttanut polvensa ulkoleikeissä tai vieras tulee kylään. Välillä minusta tuntuu yksinelävänä sinkkuna, etten edes pärjää omien asioideni kanssa.

Perheen kolmen vanhalla kuopuksella on sairaus. Hän on sairastunut kaksivuotiaana 1. tyypin diabetekseen. Perhe huolestui kuopuksen janoisuudesta, kiukuttelusta ja vaippoja kului paljon. Hänellä on ollut käytössä nyt kahden vuoden ajan insuliinipumppu ja perhe mittaa häneltä säännöllisesti verensokereita. Äiti toteaa kroonisen sairauden vaikuttavan koko perheen arkeen. Lapsi käy päiväkodissa, mutta esimerkiksi ulkoleikeissä pitää olla tarkkana, ettei verensokeri laske liian alas ja välipaloja pitää olla. Perhe on hankkinut juuri koiranpennun, jonka he aikovat kouluttaa niin kutsutuksi hypokoiraksi. Koira voisi mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua tunnistaa lapsen alhaisia verensokereita. Lapsi itse tunnistaa myös matalia sokereita. Hän saattaa todeta, että on nälkäinen, väsynyt tai hänelle on tullut huono olo.

Hypokoira

Kysyn kolmen otsikon kysymykset.

Haasteet: Äiti vastaa nauraen kaiken olevan haastavaa. Haasteiksi hän konkretisoi parisuhdeajan ja oman ajan. Sukulaiset asuvat kaukana ja lapsille on haastavaa saada hoitajaa.

Ihaninta: Lapset. Pitääkö tässä mainita myös aviomies? Nauramme.

Tulevaisuus: Tätä kysymystä äiti miettii pidempään ja toteaa tämän olevan laaja käsite. Lopulta hän vastaa tulevaisuuden olevan unelmien toteuttamista, ei saa lakata haaveilemasta. Äiti vastaa niin kauniisti, että meinaan alkaa itkemään. Äiti kertoo, että pitää itse tehdä itsensä onnelliseksi. Hän jatkaa, että kukaan muu ei voi tehdä sitä puolesta, pitää olla onnellinen siitä mitä on.

Ihmettelen jatkuvasti keskustelumme aikana sitä, miten arjen voi saada järjestymään ja kuinka siinä voi jaksaa. Äiti kertoo, että ajoittain voi olla todella uupunut ja jopa ihan loppu. Hän kehuu puolisoaan, joka saattaa antaa äidille mahdollisuuden päiväunille. Parisuhteen salaksi äiti toteaa joustavuuden, yhteen hiileen puhaltamisen ja läheisyyden. Äiti kertoo, että toisesta pitää välittää ja yhdessä on kivaa jakaa arkea. Äiti toteaa, että lapset eivät ole syy olla yhdessä vaan pitää olla jotain tunnetta avioparin välillä ja heillä sitä on.

Pyydän äitiä sanomaan lopuksi vapaan sanan.

Älä suorita elämää, koska sen takia tulee burn outteja. Mieti miksi teet asioita, mutta älä mieti mitä muut ajattelevat sinusta. Elä päivä kerrallaan, elä hetkessä.

Lopuksi äiti vaihtaa lapselleen peliohjaimeen uudet paristot.

Elli

Anna mä bloggaan

Jos haluat haastatteluun tai vaikka kutusua minut työpaikallesi, ota Facebookin kautta yhteyttä yksityisviestillä.

Arkipöhinää

Aamuherätys ja painan kerran torkkua. Kello soi armotta kymmenen minuutin kuluttua uudelleen ja vaatii minua nousemaan jalkeille. Nousen herätyskellon pakottamana ylös ja joskus väsyttää paljon ja joskus vähän vähemmän. Ylläni on tumman vihreät unishortsit ja mummin kutomat villasukat komeilevat hieman nuutuneen näköisinä jaloissani.  Nuhjuinen kukkakuviollinen hippitoppi on jo vähän löystynyt, mutta toimii yöpaitana loistavasti. Hiukseni ovat pörröiset ja iltaisen suihkun jälkeen kuivuneet juuri vääränlaisesti.

Jatkan matkaani vuoteesta vedenkeittimen luo ja matkalla asennan radion soimaan. Laitan vedenkeittimen päälle ja isoimman teekupin valmiiksi sen viereen. Käyn pukemassa päivävaatteet ylleni ja en juurikaan välitä tässä vaiheessa miltä näytän. Jatkan päivävaatteet päälläni takaisin keitetyn veden äärelle, valmistan teetä ja syön aamupalaksi kuntoilumuroja ilman sitä kuntoilua. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat kuntoilla aamuisin, koska siitä tulee paha olo. Pian olen aamiaiseni syönyt ja juonut, yleensä ei jää isoa nälkää ainakaan.

Menen peilin ääreen. Meikkaan ja laitan hiuket yleensä jollekin sutturalle tai ponnarille. Huokaisen silmäpussejani ja taputan muutaman kerran poskipäitäni, jotta niihin tulisi hieman väriä. Lopuksi sipaus huulivoidetta. On aika mennä.

Bussi saapuu yleensä yhdestä viiteen minuuttia myöhässä. Korviini soi Metro Helsinki, Haloo Elli ja töihin siitä! Sanon joka aamu huomenta bussikuskille ja menen istumaan jonkun viereen, koska bussi on yleensä lähes täynnä. Vieruskaverille en sano mitään ja toivon, ettei hänkään sano sanaakaan minulle. Tuntematon vieruskaveri heti aamulla ihan kiinni omassa ihossa ei ole ihan helppo asia, mutta sen kanssa voi elää, jos kuuntelee musiikkia tai näpräilee puhelinta.


Olen työpysäkilläni ja menen töihin. Puen työvaatteet ylleni ja marssin kuulemaan rapottia päivän asiakkaista. Teen töitä yleensä kahdeksan tuntia. Sen aikana käyn kerran kahvilla ja kerran ruokatauolla. Kesken ruokatauon saatan käydä antamassa imetysohjausta tai kipulääkettä tai mitä näitä nyt on. Vauva saattaa pissata päälleni tai äidin lypsämät rintamaidot lentävät lähelle kasvojani. Se on tavallista ja normaalia, ei ällöä oikeestaan. Työpäivä päättyy. Hyppään bussiin ja tulen kotiin hieman kiiruhtaen. Tässä vaiheessa mielialani voi vaihdella, koska aamun tapahtumat voivat siihen vaikuttaa voimakkaastikin. Saatan olla iloinen, surullinen, ahdistunut, stressaantunut, innokas tai väsynyt. Tai sitten oloni on vain tasainen ja päässäni ei pyöri juuri mikään ylimääräinen.

Kotona ensimmäisenä syön tai keitän kahvit. Vaihdan rentoa ylleni ja laitan radion päälle. Käyn jatkuvasti sosiaalisessa mediassa katsomassa mitä ympärilläni tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Pyörin ja hyörin kotona ja laitan pyykkiä pyörimään, tiskit tiskaukseen tai joskus imuroin. Harvoin otan päiväunet, mutta joskus niinkin teen ja se on tosi hauskaa. Saatan nähdä jotain ystävää sovitusti tai käyn juoksemassa tai lähden pelaamaan jalkapalloa. Juoksen lenkkini aina yksin, koska kukaan ei pysyisi perässäni. Äskeinen lause oli vitsi. Mutta silti juoksen yksin jostain syystä.

Iltaisin saatan katsoa jotain urheilua telkkarista tai jonkun sarjan. Jossain välissä käyn suihkussa ja vaihdan vihreät unishortsit ja villasukat ylleni. Saatan googlettaa lomakohteita, avustusjärjestöjä ja jouluapu-kampanjan perheitä.

Lämmin neule kruunaa iltaisen lookin. Keitän iltateen ja syön palan tai pari ruisleipäviipaletta juustolla ja kurkulla, joskus paprikalla. Menen sänkyyn ja toisinaan nukahdan heti, kun taas toisella kerralla pyörin ja hyörin ja haen hyvää nukkuma-asentoa pidempään. Yleensä näen outoja unia. Eräänä yönä menin naimisiin ja sain niin ruman sormuksen, että uskoin avioliiton kariutuvan pian.

Aamuherätys ja painan kerran torkkua. Kello soi armotta kymmenen minuutin kuluttua uudelleen ja vaatii minua nousemaan jalkeille. Nousen herätyskellon pakottamana ylös ja joskus väsyttää paljon ja joskus vähän vähemmän...

Poskipäitä taputellen,

Elli
Anna mä bloggaan

Lokakuun neljästoista ja jännät tuulet

Joku istuu päivät pitkät. Tietokoneen näpytystä, näpinäpi, näppäimistö laulaa. Hurisee jääkaappi ja yksi muija nukkuu lattialla kuolat poskella. Aivan hurjaa meininkiä ja niin tylsää sekä kuollutta. Keski-ikäinen mies tanssii baarissa pöyällä ja juo keskiolutta suurella pillillä. Itsekin tekisi mieli pillittää. Kaduilla ihmiset jäävät autojen alle ja toiset ihmiset hukkuvat merillä. Talveksi ei ole lämpimiä vaatteita ja suussani maistuu eilinen valkosipulimauste. Näen unia James Bondista ilman paitaa. Tämä oli vain ajatusten kirjoittamista ilman ajatusta. Nyt asiaan.

Tulevaisuus on jotain. Oikeasti se on varmasti jotain. Haluaisin nyt ihan heti suklaata, mutta en voi syödä, ettei reidet leviä. En voi syödä jatkuvasti, koska muuten elimistöön kertyy liiaksi rasvaa ja iholle tulee sellaisia ihramuodostumia. No, täytyy myöntää, että juuri eilen katsoin Ensitreffit alttarilla ja voin sanoa syöneeni sen aikana irtomakeisia. Poltin kynttilöitä ja ajattelin, että ihanaa olla kotona. Toissapäivänä kävin juoksemassa Töölönlahtea ympäri. Se tuntui pahalta, tuli hiki ja tuntui, että henki ei kulje riittävästi. Toisaalta maisemat olivat kauniit ja ihmisten ohittaminen tuntui huikealta. Kun joku pikakiituri meni itseni ohi, arivoin heti ohittajan olevan vähintäänkin maratoonari. 

Olen ajatellut, että voisin lähteä hyvin tuohon Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan. Voisin hyvin astella häämekossa alttarille ja toivoa parasta. Nyt näin sinkkunakin olen toivonut parasta, turhaan. Mutta ehkä minun pitääkin mennä vain suoraan naimisiin! Alan miettimään tätä vakavissani. 

Olen nyt jotenkin virkeämpi kuin kesällä. On ihan kivaa, kun voi laittaa iltahämärässä tuikut palamaan. Voi juoda monta kuppia vihreää teetä päivässä, eikä tule hiki vaan sellainen mukava lämpö. Syksy on kaunis, eikä vuonna 2015 se ole ollenkaan huono, inhottava, kylmä, eikä liian märkä. Ja älä vain ajattele, että olisin itse rakastunut, olen vain katsonut rakkausohjelmia. Se riittää tämän hömpötyksen kirjoittamiseen ja tämän fiiliksen saamiseksi.

Olen intoutunut jalkapalloon edelleenkin. Olen tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin. Olen vaihtanut sitten kuluneen kesän jälkeen työpaikkaa ja elämä on tällä hetkellä jonkinlaisessa muutospyörteessä. Silti on ihanaa katsoa iltaisin kynttilöiden valossa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa ja elää hetkiä jossain erittäin makeassa ja vaaleanpunaisessa pumpulissa, syödä irtokarkkeja ja olla hetki miettimättä yhtään mitään. Voi höntsätä ja höllätä eli nollata. 

Olen aloittanut oman stressinhallintakurssin. Se sisältää juurikin näitä pumpulimaisia iltoja, koti-iltoja, höntsäämistä. Olen aloittanut tekemään ristikkosanatehtäviä ja lukemaan kirjoja. Nämä ovat kaikki tervetulleita, koska elämä on oikeasti ihan hirveen rankkaa, eikä sen tarvitsisi olla. Elämä on aivan perseestä. Oikeasti en voi ymmärtää, että ihmisiä hukkuu merillä, kukaan ei auta, ketään ei kiinnosta ja ihan sama ja mitä välii vielä siihen päälle. Olisi ihanaa, jos tulisi päiviä, ettei tarvitsisi välittää. Ei tarvitsisi välittää mistään. Syntyvistä huonokuntoisista vauvoista, ukin kipeästä lonkasta tai kissan takkuisesta turkista. Olen nyt vain sattunut ottamaan elämäntehtäväkseni jonkinasteisen välittämisen, huolehtimisen ja asioista ahdistumisen ja se on ihanaa ja kamalaa ja pelottavaakin ja tärkeää.

Eikö kaikki voisi olla hyvin ja kivasti ja onnellisti. Miksi en saa elää pumpulimaailmassa? En tiedä, mutta ei tämä mitään helppoa ole. Uusi työpaikka on jännittävää, haastvaa, stressaavaa, mielenkiintoista ja villiä. On niin villiä! Saa pukea hoitsuvaatteet ylle ja kävellä käytäviä stetoskooppi kaulalla tärkeänä. Se ei oikeastaan ole kovin kivaa ihan aina. Saatat löytää huoneesta tuupertuneen äidin tai samana päivänä syntyy kuollut pieni vauva. Se  on elämää ja kuolemaa, mutta huomenna voimme olla vieläkin parempia, tarkempia, ovelampia ja kehittyneempiä. Näihin kepeisiin tunnelmiin liitän vielä yhden kappaleen.

Olen ajatellut lähteä "kehittämään" tätä blogiani. Tuumailin, että lähden tutustumaan ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Kutsun itseni luokseksi ja teen siitä jutun blogiini. Voit laittaa minulle viestiä Facebookin Anna mä bloggaan -sivun kautta ja sovitaan treffit. Haluaisin etenkin tutustua eri ammatteihin/opiskeluhommiin ja voisin tulla vaikka työpaikallesi vierailulle. Haluaisin esitellä blogissani esimerkiksi liikunnanohjaajan, raksatyöntekijän, ompelijan, suunnittelijan, kotiäidin, koti-isän, baarimikon, tiskarin, tatskarin, muusikon, presidentin, siis ihan kenet tahansa... Juuri vaikka sinut! Ollaan koodissa! TuiTui.

Huomenna on uusi päivä.


Elli

Anna mä bloggaan

Mitä tapahtui Roomassa?

Oletko lähdössä Roomaan? Tässä pieni raapustus ja muutamia vinkkejä, jee!

Itse olin siellä elokuun 2015 puolessa välissä viikon verran ihanan ystäväni kanssa. Oli kuuma, oli ihania kerrostaloja, kauniita ihmisiä ja söin pitsaöverit iltaisin. Mielestäni elokuu oli oikein mukava ajankohta lähteä tutustumaan tähän historialliseen kolkkaan. Lämpötila pysytteli päivät noin kolmessakymmenessä asteessa, yöt olivat viileämpiä. Käytimme lentokentältä (Rome Fiumicino) hotellille kulkemiseen junaa ja noin puolen tunnin matkalla näki maisemia ja juna oli siisti. Hinta oli noin kaksikymppiä. Hyppäsimme junasta pois Terminissä, joka on Rooman päärautatieasema. Muista leimata lippusi ennen junaan astumista tai saat rapean laskun mukaasi.

Oma hotellimme sijaitsi juurikin Terminin lähellä, joten siitä pääsimme mukavasti kävellen hotelliimme, joka oli XX Settembre Hotel Rome. Hotelli oli perus kolmen tähden asumus, jossa palvelu pelasi loistavasti. Halusimme, että hotellissamme on tarjolla aamupala, koska siitä saa aina hyvän startin päivään.

Ravintola La Famiglia

1. Syö ja juo

Ihminen tarvitsee elääkeen energiaa. Rooma on täynnä pieniä ja isompiakin ravintoloita. Pitsaa saa lähes jokaisesta paikasta, samoin pastaa. Maistele, tutustu erilaisiin makuihin ja valitse sellaista ruokaa, jota kokki tai tarjoilija suosittelee. Itse en suosittele Tourist menu -ruokapakettia. Itselle valmis menu oli ainakin pettymys, joskin edukas valinta. Ja hyvänen aika sentään! Jäätelöä, jäätelöä, jäätelöä tötterönä ja kiposta ja aina niin hyvää, virkistävää ja maukasta. Päätin Rooman matkalla syödä joka päivä vähintään yhden pallon jäätelöä välipalaksi. Ihanan raikasta, toisaalta oikein kermaista ja aitoa. Söin muun muassa vadelmaa, suklaata, mangoa, tiramisua, murukeksiä, karhunvatukkaa ja stracciatellaa. Kaikki olivat hyviä siis niin hyviä! Viini on edullista ja siitä ei sitten sen enempää, mutta tuli sitä juotua päivällä, illalla ja yöllä. Jos haluat perusvarman vaihtoehdon, voit kokeilla ravintoloista La Famigliaa, joita on useampia Roomassa. Tyyliltään se on italialainen perheravintola. 

Flambar sijaitsee osoitteessa Via Flaminia 69 ja sitä lähden suosittelemaan. Se on tyyliltään nuorisolle suunnattu kahvila, baari ja deli. Söin siellä ihanan kasvis-tonnikalaleivän ja join kupillisen lattea. Ihanan erilainen kahvila!

Suunnitellessasi reissua Vatikaaniin, voit pysähtyä matkallasi esimerkiksi Vega Food - Vegetarian urban food -ravintolassa. Siitä voit jatkaa matkaasi kohti Fiume Tevere -jokea ja pian oletkin jo kohteessa. 

Flambar (Via Flaminia 69)

2. Kultturellia
Valitse ja tutustu Rooman kulttuuritarjontaan jo etukäteen. Me kävimme muun muassa MAXXI museo nazionalessa, jossa oli esillä arkkitehtuuria ja nykytaidetta. Kerää itsellesi mieluisia paikkoja, joissa haluat käydä. Itse saimme hotellin respasta hyvät vinkit siihen, kuinka mihinkin kohteeseen kannattaa mennä. Käytimme loman aikana paljon liikkumiseen omia jalkoja ja jalkamme tiesivät illan päätteeksi liikuttaneensa meitä koko päivän. Valitse matkaasi ainakin kahdet hyvät kävelykengät ja rakkolaastareita. Lisäksi käytimme loppulomasta bussia ja metroa. Bussilippu maksaa 1,50e ja se on voimassa sata minuuttia. Muista leimata myös tämä lippu! Tarjolla on myös vuorokauden lippuja seitsemän euron hintaan. Lippuja saat ostettua ainakin metro- ja bussiasemien automaateista sekä T-kioskeista.

Roomassa on nähtävää päivällä ja illalla. Kannattaa käydä nähtävyyksillä eri vuorokauden aikoina, koska ne näyttävät eri puolensa eri aikaan. Closseum oli matkan yksi ehdoton "must see" -nähtävyys ja mahtava se olikin. Piazza Venezia on huikea kaikkina vuorokauden aikoina. Iltahämärässä kannattaa käydä kiipeämässä sen vierustan rappuset ylös ja istua rappusten yläosassa. Näet sieltä Rooman illan eri perspektiivistä. Kaikkien nähtävyyksien lähettyviltä voit osastaa itsellesi selfiekepin.

Lähde rohkeasti päivällä sivukujille. Ne ovat niin ihania ja niistä löydät pieniä kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja. Kerran kävellessämme sivukujalla huomasimme, että olimme osuneet elokuvan kuvauspaikalle! Pian edessämme oli suuria kameroita, kankaita, näyttelijöitä... Huikeeta!

MAXXI

3. Shoppaile.
Etsi liikkeitä, joita et ole ennen nähnyt. Ihmettele näyteikkunoita ja nähdessäsi ihanan tavaran tai vaatteen, osta se, jos se sopii juuri sinulle. Itse ostan jokaiselta ulkomaanmatkalta megneetin jääkaapin oveen. Aamulla väsyneenä näen oven magneetit ja haluan niitä lisää. Se saa motivoimaan työntekoon. Nyt itselläni on jääkaapin ovessa magneetit muun muassa Sveitsistä, Italiasta, Egyptistä ja Turkista.
Itse ostin Roomasta muun muassa vaatteita ja erilaisia elintarvikkeita, jotka olivat made in Italy.

4. Vuorkaa Vespa.
Aivan mahtava tapa nähdä kaupunkia on ajaa Vespalla ympäri maita ja mantuja. Tiesitkö, että Roomasta löytyy Vespa-museo? Pidä lomallasi päivä, ettet suunnitele. Kävele ja liiku sinne minne jalat kantavat tai Vespa vie. Saat silloin aistia suunnittelematonta Rooman päivää. Mene ravintolaan, johon et suunnitellut meneväsi, heitä onnenkolikko väärään suihkulähteeseen ja mene illalla johonkin paikalliseen kuppilaan. Parhaillaan sieltä saatetaan näyttää Lazion fudismatsia ja pääset todelliseen urheilutunnelmaan.

5. Repäise

Olet lomalla, joten tee jotain ikimuistoista. 

Itselläni jäi tunne, että haluan Roomaan uudemman kerran. Kaupunki on ihastuttava, sen arkkitehtuuri on niin söpöä ja kaupnki oli kaikin puolin siisti. 

Seuraavalla kerralla voisi tehdä reppureissun Italian eri kaupungeissa. Juna kulkee ja rinkka selässä voisi mennä esimerkiksi kohti Napolia ja siitä jatkaa Sorrentoon. Lisäksi olisi ihanaa jossain välissä vuokrata auto ja lähteä kaluamaan Pohjois-Italiaa. 

Haaveita saa olla! 

PS. Huhtikuussa suuntaan kohti Espanjan Barcelonaa! Palataan viimeistään silloin näihin matkustustunnelmiin. 

Elli

Anna mä bloggaan