Hippitähtiä ja epätasaisia pelikortteja

Kesä on ja mennä kiemurtelee. On kylmää ja koleaa ja sellaista ei yhtään kesäistä. Tänään olin töissä, Eilen olin myös töissä ja sitä edellistä päivää en enää edes muista. Pitäisi varmaan katsoa kalenterista mitä silloin tuli tehtyä vai tuliko tehtyä yhtään mitään. Luultavasti tein jotain, koska nyt väsyttää ja ulkona sataa parhaillaan vettä.

Heräsin tänään aamulla ja nautin kaakota lämpimän huovan alla. Siinä ollessani tajusin, että oikeastaan olen aika onneton tapaus. Tukkani oli takkuinen ja silmänaluset tummat. Päälläni oli vanha räikeän oranssi T-paita ja jalassani ruutukuvioiset lököpolvihousut. Näytin joltain hippitähdeltä tai oikeastaan todella epätoivoiselta ihmiseltä. Rappukäytävästä kantautui sieraimiini tupakan katku ja vanha tämän talon hissi kolisi mennessään. Mietin tulevia maksamattomia laskuja ja sitä, että minulla ei ole tänä kesänä kesälomaa. Niin, siis ei kesälomaa tänäkään kesänä. Tiedän, että olen nuori. Tiedän myös sen, että kyllä minä jaksan, koska olen nuori nainen. Loma olisi silti aika kiva bonus nuoreen naiseuteeni. Nyt kyllä hetken mietin tuota äskeistä lausetta. (?)

Sitten vasta alakuloiseksi heittäydyinkin, kun muistin, että joskus silloin lukion jälkeen päätin lähteä vapaaehtoiseksi johonkin orpokotiin. Lopulta tämä mielestäni hyvä idea tyssäsi siihen, että vapaaehtoiseksi lähteminen oli niin kallista, että säästöni eivät olisi riittäneet siihen reissuun. Maksoi liian monta euroa lähteä lukemaan vapaaehtoisesti lapsille iltasatuja ja syöttämään aamupuuroa. Oli liian kallista lähteä vapaaehoisena leikkimään orpojen lasten kanssa. Se oli liian kallista ja on edelleen.

Lukiossa maantieteiden tunnilla mielenkiintoni kai tavallaan heräsi ympäristöasioihin. En ollut aikaisemmin juurikaan ajatellut taloudellisuutta tai esimerkiksi kierrättämistä. Ymmärsin siellä todella, että osalla ihmistä ei ole ruokaa ja puhdasta vettä. Me jopa kakkaamme ja pissaamme puhtaaseen veteen, keräämme kaupungilla koirankakkoja maatuviin biopusseihin, ja jos emme kerää, kirjoitetaan vihaisia kirjoituksia lehtien palstoilla koirankakkaongelmista. On jotenkin hyvin vaikeaa kuvitella tilanne, että juomavesi ei tule hanasta tai pulloveteen ei ole varaa. Itsekin suunnittelen aina, että uudempi ja isompi koti olisi kiva, uusi auto oli myös tosi kiva, isommat stereot, taulutelkkari... Ja sitten on niitä orpoja lapsia, joille kukaan ei lue iltasatua ja yhtenä aamuna joku pieni orpo lapsi on saattanut kuolla yksin yöllä ripulin aiheuttamaan kuivuuteen. Maailma näköjään voi antaa aika epätasaiset pelikortit. Se, että olen 23, hullu sinkkumuija aaaah, on sittenkin aika pieni huoli.

Kuinkas sitten kävikään? Ryhdistäydyin ja avasin tietokoneen nettiselaimen. Surffailin ja haeskelin juttuja. Löysin sen mitä etsin. Kapua, siis kyllä Kapua on vastaus! Se on juuri se, mitä olen etsinyt. Kapua on hanke, jossa voi lähteä vaeltamaan ympäri maailmaa ja samalla kerätä varoja hyväntekeväisyyden tyyliin. Samalla matkasta voi kirjoittaa blogissa ja julkaista kaikkia aivan älyttömän cooleja kuvia ja kertoa vaikka varpaissa olevista rakkuloista tai huonosti nukutusta telttayöstä. Kuka lähtee messiin? Katsoin esimerkisi matkaa Himalajan vuoristoon Annapuraan tai Kilimanjaroa safarilla. 


TSEKKAA KAPUA  !!!

Ehkä ennen tuota reissua yritän selvityä Ilosaaren festareiden tuottamista varvasrakkuloista ja hikisistä telttaöistä. Anteeksi, en todellakaan tiedä mikä itsenäni nyt vaivaa, koska olen lähdössä Afrikkaan pelastamaan maailmaa, jota ei vaan voi pelastaa ja samalla kirjoitan Ilosaaren festarireissusta.  Ihan huikeeta, että voi tehdä kaikkea tai melkein kaikkea. Tai sitten voi jatkaa kaakaon juomista viltin alla ja laittaa vaikka yhden jakson Greyn Anatomiaa pyörimään. Hmmm... Kilimanjaro ja safari ja voihan sarvikuonot, hyväntekeväisyys ja paha maailma...

Ollaan ja oleskellaan ja siinä välissä kärsitään todella pahasta maailman tuskasta ja liian koleasta kesästä.
(Ja tehdään kaikkea aivan mielettömän päheetä, koska kesä, koska elämä, koska mahdollisuus.)

Hurjaa kesää,

Elli
Anna mä bloggaan

Valmiudessa tässä ja nyt

Olen nyt valmistunut kätilö ja elämäni ei ole muuttunut juuri miksikään. Vai onko elämääni sittenkin tullut jotain uutta? Kumppani? Koira? Harrastus? Muutto? Lottovoitto? Mietitäänpäs nyt näitä juttuja taas yhden blogikirjoituksen verran. Olen edelleen sinkku ja edelleen 23. Asun edelleen samassa asunnossa eikä minulla ole vieläkään koiraa, eikä leivänpaahdinta. Kyllä, haluaisin ostaa itselleni punaisen leivänpaahtimen. En ole voittanut lotossa, viimeksikin oli niin sanotusti tyhjä arpa.

Perjantaina 29.5. se tutkintotodistuksen hakeminen sitten tosiaan tapahtui. Se päivä oli hyvin tavallinen perjantai. Tosin kävin kalliilla kampaajalla laittamassa kutrini eheiksi ja naamaani laitatutin sopivan pakkelikerroksen. Olinhan ollut kolme edeltävää päivää 38,5C kuumeessa. Tummat silmänaluseni todella tarvitsivat tujauksen peitevoidetta. Silmäni saivat tummat lisäripsiräpsyttimet ja oloni oli eheä. Poskiini tupsutetut puuterit saivat muutoin kalpean naamani heräämään eloon. Olin valmis juhliin.

Tutkintotodistuksen saatuani en voinut käsittää, että opiskelut olivat ohi ainakin hetkeksi. Oloni oli epätodellinen. Lähdimme huikealla opiskeluporukalla Parikkalaan viettämään valmistujaisia. Tunnelma siellä oli ihana ja Helsingin kadut olivat vaihtuneet maalaismaisemaan. Oli aika hengähtää ja nauttia. Omat juhlani vietin siitä seuraavana viikonloppuna. Oli skumppaa ja nättiä mekkoa. Oli kukkia ja naurua. Oli paljon ihania ihmisiä ympärillä ja se tuntui kieltämättä hyvältä. Äiti vähän itki puhettä pitäessään. Äitini sai sanoa ääneen, että tytär on saavuttanut unelmansa. Toivoin sillä hetkellä, että kaikki äidit saisivat joskus sanoa niin.

Nyt olen ollut töissä ensimmäisen viikon. On ollut aamuvuoroa ja on ollut iltavuoroa ja ihan kohta  on yövuoroakin. Näen unta, että hoidan ja hoitelen ihmisiä. Hoitelen vauvoja ja perheitä ja äitejä ja kaikenlaisia ihmisiä. Pääni on jokseenkin pyörällä. Haisen kotonakin lämpimältä äidinmaidolta ja synnyttelen öisin itsekin lapsia. Perusmeininkiä! Toisaalta kaikki on myös niin siistiä. Ei tarvitse juosta kouluun ja sitten sinne töihin, voi mennä vain töihin. Töistä saa rahaa ja se helpottaa ehkä jossain määrin elämää. Töissä tapaa uusia ihmisiä ja saa juoda paljon kahvia. Töissä on haastetta, huisketta ja joskus vähän sähellystä. Lisäksi elämääni on tullut vapaapäiviä. Ensimmäinen viikonloppuni oli vapaa ja tällä viikolla on kaksi arkivapaata. Ihan kummallista, että on oikeasti vapaata. Voi tehdä melkein mitä huvittaa. Siistiä, siis todalla on siistiä!

Olen jatkanut jalkapallon harrastamista eli olen jalkapalloileva kätilö. Olen myös jatkanut doulavapaaehtoisena toimimista. Haluan sykkiä edelleen. En tiedä mikä tämä energiamäärä itsessäni on. En halua jäädä makaamaan vaan haluan mennä ja todellakin kokea. Seuraavana elämässäni on tulossa Sveitsin matka, Ilosaaren iloiset festivaalit, mökkireissu Heinävedelle ja kukapa sen tietää mitä muuta onkaan tulossa! 

Olen valmis tulevan kesän haasteisiin. Olen valmis haastamaan itseäni. Olen valmis olemaan valmis kätilö. Olen valmis uuteen seikkailuun. Olen valmis oppimaan lisää. Olen valmis tekemään uusia unelmia. Olen valmis olemaan tässä. 

Anna mä bloggaan
Elli