Heipähei vaan teille!
Täällä olen ja niin on Juliakin. Tehdään yhteispostaus ja tästä ei voi mennä takuuseen, mitä se tuo tullessaan. Julian oma blogi löytyy tästä -> http://lotsofbrandom.blogspot.fi/
Mitä tekisin jo olisin...
... raskaana. Voi ihmiset, että mä itkisin. Tikkuun pissattuani juoksisin housuitta ympäri asuntoa ja eläisin ihan eri svääreissä. Rupeisin miettimään, että milloin oli viime kerta ja olisiko isänä Reino vai Pekka. Sitten alkaisi pohdinta siitä, kenelle kertoisin - vanhemmille, ystäville, sille Reinolle tai Pekalle. Johan sitä ihan sekoaisi ja päähän tulisi vielä hassumpia asioita kuin mitä nytkin tulee. Sitten siirtyisin lukemaan vauva.fi -keskusteluja "Keskenmenon ensioireet", "Kuinka kertoa raskaudesta isäehdokkaalle", "Rintamaito vaiko korvike" ja niin edelleen... Hyperventilointia ennen nukkumaan menoa, tirauttaisin muutaman kyyneleen, enkä olisi varma olisivatko ne onnen vai kauhun. Seuraavana aamuna avaan ellos.fi, tori.fi ja Facebookin kierrätysryhmät (en Facebookin vauvakirppistä, se kuulostaa epäilyttävältä) ja ostelisin ihan hulluna söpöjä kuteita beibille.
Tai sitten soittaisin terveyskeskuskeen ja varaisin aborttiajan.
Niin, elämän suuria kysymyksiä.
... julkkis. Ajelisin vähintään Lamborghinillä. Mulla ois kalliit kuteet ja takapenkki olis pullollaan Louis Vuitton -kasseja ja söpö fifi, samanlainen kuin Paris Hilttonilla. Mä en ottaisi silikoneja, sillä olisin niin söpö, ihana ja nätti muutenkin ;) Mun ex-mies listalle kuuluis vähintään Channin Tatum ja Ryan Gosling (ja Ilkka Villi, Elli Villi kuulostais erittäin eksoottiselta.) Antaisin ihan älyttömän mieleenpainuvia haastatteluja, twerkkaisin kuin Miley Cyrus, tekisin tempauksia kuin Lady Gaga (pekoniin en tosin pukeutuisi, syön ne mieluummin) ja ostaisin oman yökerhon. Mulla olisi jahti, vahti ja ilmanen rahti. Kattohuoneisto New Yorkissa, ja itseasiassa Roomassa ja Pariisissa myös. Olisi sitten mistä valita. Suomeen en tulis enää koskaan ja olisin "scandinavian girl", eli en enää koskaan korjaisi sitä faktaa, ettei Suomi kuulu skandinaviaan. Mulla olisi oma lentokone, ja lentäisin aina lämpöön ottaa brunaa. Todennäköisesti värjäisin myös hiukseni blondiksi.
Onneksi en ole julkkis, sillä olisin todellinen mulkku.
... miljonääri. Perustaisin lastenkodin Venäjälle ja Afrikkaan, ja ottaisin paikalliset töihin. Pelastaisin jääkarhut, tiikerit ja sarvikuonot sukupuuton uhalta, tai ainakin yrittäisin parhaani mukaan auttaa. Rakentaisin kouluja kehitysmaihin ja lahjoittaisin rahaa rintasyöpätutkimukseen.
Ostain lähimmäisilleni sellaiset pytingit, kaikilla herkuilla, missä heidän kelpaa asustella. Pukeutuisin suomalaiseen designiin ja suosisin kotimaista (ja luomua). Järkkäisin isommat kemut kuin Salen partyt 6.12 itsenäisyyspäivän kunniaksi, koska työni kautta olen oppinut arvostamaan sitä, mitä minulla on ja kuinka hyvin asiani ovat. Raha on vain rahaa ja se on tarkoitettu tuhlattavaksi, mieluiten meidän ihmisten hyväksi. Miksi säästää rahaa, kun kuolema voi korjata minä päivänä tahansa?
Kävisin paljon ulkona syömässä, en ketjuravintolaissa, vaan söpöissä perheyrityksissä. Jättäisin aina tippiä hyvästä palvelusta. Matkustelisin ympäri maailmaa ja haluaisin nähdä kaiken upean lisäksi myös tämän maailman huonot puolet.
Mutta valitettavasti en ole miljonääri, vaan käyhä opiskelijaretku.
... mies. Leikkisin ulokkeellani päivät pitkät. Tarjoaisin ulokettani vain harvoille ja valituille. Arvostaisin avujani (jotka olisivat harvinaisen hyvät). Olisin käynyt armeijan, sillä siellä tehdään pojista miehiä ja mikään ei voita kunnon tetsausmuistoja. Kävisin salilla ja hyödyntäisin fyysisiä ominaisuuksiani baaritiskillä (noin kerran viikossa). Kesät kulkisin aina ilman paitaa, rusketus tarttuisi kivasti ja olisin muutoinkin astetta kuumempi adonis. Tuunaisin mummolta perityn auton iskän autotallissa sellaiseen kuntoon, että Rusan Chellin porukat olis vihreitä kateudesta ja ajaisin luu ulkona Tiksin munkkia.
Jos olisin mies, olisin maailman paras isi: peuhaisin muksujen kanssa päivät pitkät, tekisin ruokaa, siivoasin ja hoitaisin muutkin kotityöt. Opettaisin pikku-Jalmarin ajamaan ilman appareita ja veisin tyttäreni katsomaan Helinä Keiju -elokuvaa.
Tai sitten olisin homo, sillä he ovat hauskoja, hyvännäköisiä ja muotitietoisia (mitä en koe olevani näin naisena)
... sotilas. Olisin tarkka-ampuj. Irakissa. Pelastaisin siviilit, naiset ja lapset (ja hyvät miehet) sissitaistelijoiden hyökkäyksiltä. Olisin paras, tarkin ja nopein, saisin kunniamitalin, mitä käyttää puvussa sielä Salen juhlissa.
Tai oikeastaan en haluaisi olla sotilas. Tai oikeastaan en halua tätä tähän listaan ollenkaan. Peace.✌
... koira. Nuolisin pyllyäni kaiket päivät, jos nukkumiselta kerkeisin. Söisin vain parasta gurmee ruokaa, hopealautaselta. Haukkuisin kaikkea tarpeellista ja terpeetonta. Tekisin omistajani hulluiksi. En menisi ulos sateella. Karkailisin aina mahdollisuuden tullen. Tottelisin jos haluan ja viitsin. Haluaisin säännöllisesti makkana-namipaloja. Olin sekarotuinen piski, jostain löytökodista, jota hemmoteltaisiin "karun ja julman menneisyytensä vuoksi" (vaikka oikeasti olisin syntynyt löytökodissa, enkä kokenut mitään vääryyttä). Jos en saisi tarpeeksi rapsutusta ja huomiota, purisin "hieman" sohvannurkkaa ja söisin omistajani lempikengät.
Jos olisin koiran, olisin ilmiselvästi Iita.
 |
| Julian koira Iita, siis tuo pienempi |
... diktaattori. Kuulkaas nyt muuttus kaikki täs yhteiskunnassa, voihan hyrkynmyrskyn. Lait eivät meikäläiseen pätisi, enkä niitä tiedäkään. Viinaa saisi mainostaa niin paljon kun sielu sietää, juoppohullu kansahan tässä ollaan, ja niin, sitä saa sitten myydä ihan 24/6. Sillä maanantai olisi uusi viikoittainen pyhäpäivä, jolloin ei mitkään paikat olisi auki. Muuttaisin viikon siis neljäpäiväiseksi. Minulla olisi punaisia lankoja käsissään pitäviä ihmisiä ympärilläni, sellaisia fiksuja, luotettavia ja rehellisiä kansalaisia. Lisäksi haluaisin joukon toisinajattelijoita, sillä hehän ovat ne hauskat tyypit ja jotka loppujenlopuksi saavat muutosta aikaan. Lopettaisin rahan välittömästi ja palaisin takaisin vaihtokauppa-, metsästys- ja keräily-kulttuuriin. Öljy kiellettäisiin, ja käyttöön otettaisiin tuulivoima. Hipit olisivat rautaa, ja kumartaisivat meikäläistä. Mutta hyvinkin pian kaikki menisi vaikeaksi.
Ja todennäköisesti joku hullu diktaattori tappaisi minut viikon jälkeen ja nousisi valtaan.
Onneksi olenkin vain tavallinen rivikansalainen, joka saa sielunsa kyllyydestä valittaa huonoista päätöksistä - ja jättää silti äänestämättä.
... joogaguru. Minulla olisi oma joogatemppeli jossain Aasian peränurkilla, jonne järjestäisin eheyttämismatkoja. Yhteistyökumppanieni ansiosta minulla olisi vaatekaappi täyttä jooga-pantsejä. Olisin astetta zenimpi mimmi ja ying-yang olisi tasapainossa kehoni ja mieleni sisällä. Taipuisin upeisiin asentoihin (vink vink ;)) Elämän vääryydet eivät haittaisi minua temppelistäni käsin, olisin maallisten ongelmien yläpuolella. Puhuisin vain suurempien henkien kanssa ja sieluni olisi tasapainossa ja sykkeeni (ja verenpaine) mukavan matala. Vanhuuden päiväni viettäisin temppelin erillisessä tornirakennuksessa ja olisin maailman notkein ja tasapainoisin mummo, vaikka uskomukseni on estänyt minua jatkamasta sukuani.
Todellisuudessa en ole koskaan käynyt joogatunnilla, joten tsemppiä kaikille joogaajille. Joogamattoni homehtuu tuolla huoneen nurkassa, vaikka voisi olla ihan hyvä kaivaa se esiin, ihan niitä asentoja ajatellen ;)
... kunnon bloggaaja. Niin siis minulla olisi lukijoita, paljon, myös ulkomailla. Saisin rahaa tästä harrastuksesta ja olisin blogitapahtumien odotetuin vieras ja voittaisin vuosittain blog awards palkintoja. Saisin ihania kommenteja teiltä lukijoilta ja tapaisin mielenkiintoista porukkaa blogini kautta. Minulla olisi yhteistyökumppaneita, joiden kautta saisin ilmaista tavaraa. En kävisi enää töissä, vaan bloggaisin kotoa, "blogihuoneestani" (jossa olisi ihana espressokeitin). Ottaisin säväyttäviä valokuvia ympärilläni olevasta elämästä. Minulta pyydettäisiin kirjoituksia aikakausi- ja sanomalehtiin. Minulta pyydettäisiin satunnaisia haastatteluja sekä televisioon, lehtiin että radioon.
Olisin jatkuvassa nettikiusaajien syynissä, henkilökohtaista elämääni urkittaisiin, minua häirittäisiin vapaa-ajallani ja ollessani ulkona. Minut tunnettaisiin kadulla. Saisin ilkeitä kommentteja ja haukkuja päivittäin blogini kommenttiboksiin. Minut leimattaisiin asioiden kautta, joita kirjoitan blogiini. Ihmiset kuvittelisivat tuntevansa minut.
... viisivuotias. En huolehtisi elämästä, en sitten lainkaan. Aamulla herättyäni söisin aamupuuron ja olisin valmis uuteen seikkailuun. Tappelisin veljeni kanssa ja purisin sitä. Värittelisin värityskirjoja ja piirtelisin kuvia perheestäni. Mummo sanoisi minusta tulevan taiteilija isona. Uskoisin joulupukkiin ja en olisi vielä huomannut maailman pahuutta. Isi olisi juuri opettanut minut ajamaan polkupyörällä, kalastaisin ukin kanssa mökin laiturilta ja uisin nakuna (ei sillä, että isoksi kasvaminen on sitä estänyt). Kasvattaisin nuijapäistä sammakoita, pyydystäisin heinäsirkkoja ja sisiliskoja. Pelkäisin ampiaisia. En pelkäisi pimeää. Laukoisin hauskoja lauseita, joista saisin kuulla sitten vähän isompana. Pelaisin pihapiirin muiden lasten kanssa pallopelejä ja itkisin kaatuessani. Äiti puhaltaisi haavaan ja laittaisi siihen söpön muumilaastarin (mikää muu ei kelpaisi) ja peli jatkuisi. Papattaisin kuin papupata, en valehtelisi (vaikka vähän huijaisin joskus) ja olisin vilpitön. Olisin täynnä elämää.
Mä vaan olisin. Eläisin hetkessä ja nauttisin.
Mutta valitettavasti ollaan parikymppisiä mimmejä ongelminemme...
(ainakin tuo Ellin tämänhetkinen syöminen näyttää ihan viisivuotiaan syömisesltä, jos ei muuta.)
... pyörätuolissa. Pyörätuolista näkisin maailman eri pespektiivistä. Olisin jalaton, vaikka fyysisesti jalkani roikkuisivat yhä mukana. Olisin todennäköisesti masentunut muuttuneesta tilanteestani. Näkisin asiat uudessa valossa ja varmasti arvomaailmani olisi toinen.
Todellisuudessa en edes kykene edes ajattelemaan asiaa ja sitä millaista pyörätuolissa olisi elää. Mielestäni eduskunnassa pitäisi olla enemmän liikuntarajoitteisia ihmisiä. Edes tämän postausken kirjoituspaikkaan ei pääsisi pyörätuolilla.
... malli. Olin metri kasiviis, BMI ehkä 19. Päiväruokani koostuisi rasvattomasta luonnonjugurtista, salaatista ja muutamasta papupalkosta. Olisin Victorias Secret malli ja kuvani komeilisi Times Squaren ja Piccadilly Circuksen mainostauluilla. Uraauurtavan malliurani jälkeen hakisin eduskuntaan. Olisin Huippumalli Haussa-ohjelman vakiotuomari (from Finland) ja Suomen kaikkien aikojen kuuluisin ja menestynein malli. Olisin muotiguru ja jälleen kerran saisin kutsun Salelta.
... mummo. Olisin nähnyt elämää. Olisin sellainen kokenut kansalainen. Minulla olisi ryppyjä, mutta olisin sinut niiden kanssa. Olisin sellainen touhukas ja puuhakas mummo, joka ei jää tuleen makaamaan. Minulla olisi upea puutarha, kissa ja lapsenlapsia (jotka tulevat kylään). Osaisin tehdä aivan älyttömän hyviä pullia ja pitäisin jaloissani kesät talvet villasukkia, sillä ääreisverenkiertoni olisi jo heikentynyt. Olisin leppoisa ja lempeä, ymmärtävä ja kannustava. Kävisin salilla. Ja jumpassa. Osallistuisin eläkeläisretkille. Matkustelisin paljon ja kävisin niissä kohteissa missä en olisi vielä ehtinyt käydä (koska nythän minulla olisi aikaa. Ja ehkä vähän rahaakin). Flirttailisin toisinaan myös papoille (ainkain niillä eläkeläisretkillä). Kalenterini olisi täynnä ohjelma, sillä mitä tässä enää jarruttelemaan? Se olisi kaasu pohjaan ja pää edellä männikköön (minulla olisi siis auto, ajokortista en ole enää varma)! Dementia olisi jo alkanut iskeä, samoin jäykät nivelet.
Aloittaisin viimeistään tässä vaiheessa bloggaamisen (pahimmassa tapauksessa vloggaamisen)
