Anna tulla vaan vuosi 2015!

On aika kääntyä pohtimaan mennyttä vuotta ja tulevaa. Odotan vuotta 2015 innolla. Edessäni on tuolloin muun muassa valmistuminen kätilöksi, matka Sveitsiin ja kukapa tietää mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Elämä on joskus ihan siistiä. Mielestäni yksi tosi hyvä asia on se, että tulevaa ei voi tietää tai katsoa etukäteen kristallipallosta. Minä en ainakaan uskaltaisi kursistaa sellaiseen palloon. Mieluummin pidän pääni puskassa tai käyn välillä kopauttamassa jäätä kepillä, koska tuntematon tulevaisuus on jännää ja mielenkiintoista. Asioista voi silti haaveilla ja se on järkevää. Haaveet antavat unelmia täytettäväksi ja elämään suuria tai pieniä juttuja, jotka ovat juuri sinulle tärkeitä. Mistä sinä haaveilet? Jatka siitä haaveilua tai tee uusia omia unelmia. 

Vuoteni 2014 meni suurilta osin koulun penkillä, tenttejä tuskaillen ja töissä käyden. Ah, tuo on opiskeljan ihana arki. Muistan syöneeni paljon kaurapuuroa ja juoneeni erittäin runsaasti alko... ei vaan teetä! Kesällä kävin Weekend-festivaaleilla ja mökillä Heinävedellä. Tapasin vuonna 2014 erittäin mielenkiintoisia ja söpöjäkin ihmisiä. Vuosi 2014 oli sinkkuvuoteni, ai että! Siitä en kirjoita nyt mitään, jotta aiheita jää tulevaisuuteen. Vuonna 2014 tuli pettymyksiä ja tämä ei siis liity sinkkuuteen millään tavalla! Elämän yksi suola on se, että kun oikein pyllähtää ja ryömii, näkee ehkä taas joskus myös onnen pienistäkin asioista. Mitä onni oikeastaan on? Onko se paljon rahaa vai lämmin villasukka jalassa pakkasella? Jos ei ikinä mätkähdä puusta alas, ei ehkä ole tehnyt tarpeeksi jännittävää ja uskaliasta matkaa. Jos puusta puolestaan aina tulla tupsahtaa maahan peppu edellä, on ehkä jopa tyhmänrokea rohkelikko. Tosin etukäteen ei voi tietää millaista siellä korkealla puun latvassa on ja miltä maailma sieltä näyttääkään. Eikä välttämättä tärkeintä ole puun latvasta näkyvä maisema, vaan matka sinne latvaan! Ehkä tosi onnellinen ei voi olla, jos ei ole ollut joskus onneton. Kylläpäs nyt tuli tuollaista ajattelua tuohon kappaleeseen. 

Jotenkin on sellainen kutina tuosta tulevasta vuodesta, että se tulee olemaan hyvä. Olen pian 23, olen sinkku ja edelleen punapää. Kaikki on siis ihan okei ja tästä on hyvä lähteä uuteen vuoteen, joka itselläni tänä vuonna vaihtuu lähinnä töitä tehden. Suurempia lupauksia tulevalle vuodelle ei ole, mutta se voi olla ihan hyvä asia. No, kyllähän sitä voisi vähän pidempiä yöunia nukkua, syödä terveellisiemmin, liikkua enemmän, vältää stressiä, siivota useammin ja viettää enemmän vapaa-aikaa, mutta toisaalta nääääh. Menee tämä elämä näin sykkiessäkin ihan mukavasti. Tukka on takana ja elämä toivottavasti edessä! 

Sitten kirjoitan jotain vielä kiteytettynä. Vuosi 2014 oli ihan jees! Siis sellainen, että kyllähän sitä ihan mielellään oli ja oleskeli. Tuli vähän tehtyä juttuja, kuten käytyä Egyptissä ja luettua aika paljon kätilötyön opuksia. Lisäksi duunailin vapaaehtoistyötä, palkkatyötä ja kotitöitä. Aloitin tällaisen blogin kirjoittamisen ja tämä on ollut ihan mukavaa. Jorisen yöt kirjoittaen koneelle ja aamulla katson kummastuneena, mitä tuli tehtyä. Vuonna 2015 edessäni on varmasti paljon kaikkia tapahtumia ja outojakin juttuja sekä yleistä oleilua ja ihmettelyä. Joo, on oikeastaan aika hyvä nyt, katsotaan miten huomenna tai vuoden päästä tai sitten joskus.


Hyvää ja unelmarikasta uutta vuotta! 

Terveisin,
Elli 
Anna mä bloggaan

Lähde kanssani lomamatkalle

Joulu oli ja vähän niin kuin meni jo. Nyt lähdetään ihmiset reissuun. Kohteena ei ole tällä kertaa Kanaria vaan Egypti. Anna mä kerron sulle siitä matkasta, jonka tein tuonne pydamidien ja hiekan maahan ihanan ystävän kanssa. Kerron myös sen itsestäni, että rakastan matkustelua. Matkustaminen on aivan älyttömän siisti juttu. Näkee eri kulttuureja, tapaa erilaisia ihmisiä ja kerää itselleen muistoja sekä kokemuksia.

Kuva on hotellialueeltamme Sharm El Sheikhistä

Egypti sijaitsee aika kaukana Suomesta. Siellä on myös aika erilaista kuin Suomessa ja jotain samaakin. Egyptissä on mukavia ihmisiä, koska olen itse käynyt keskustelemssa heidän kanssaan ja todella tehnyt tällaisen arvion. Egyptiläisillä on usein tummat, laineilevat ja kiiltävät hiuket ja kauniit tummat silmät. He ovat sosiaalisia ja vähän hassuttelevia, mutta myös erittäin asiallisia. He olivat valmiita lähtemään kanssamme pyramideille ja Kairoon, mutta valitettavasti emme voineet lähteä maassa tuolloin vallinneiden levottomuuksien vuoksi. Olimme reissussa maaliskuussa 2014, joka ei ole Egyptin suosituinta matkailukautta. Lisäksi tuolloin maassa oli terroriuhka päällä. Matkaan lähdettiin kuitenkin ja kuten alla olevasta kuvasta huomaa, hirveästi muita ei ollut tuolloin liikenteessä.

Elliandelli kävi uimassa, yksin.

 Vettä kannattaa olla koko ajan jossain lähellä, koska päivisin voi olla niin kuuma, että jokainen aistisolu etsii märkää ja viileää. Altaiden vesi on raikkaan vilposta ja ainakin kyseisellä hotellialueella myös puhdasta. Yöllä saattaa tarvita pitkähihaista pusakkaa, koska yön ja päivän lämpotilaerot voivat olla melkoisia. Punainen meri on suolainen, täynnä haita ja oikeasti sininen. Kävin snorklaamassa sen vesissä ja sain siitä itselleni uuden harrastuksen. Vedenalainen maailma on mielestäni pelottava, kaunis ja mystinen. Kalat tulivat ihan lähelle katsomaan minua ja välillä se alkoi vähän jännittää. Samalla veden alla kuului oma hengitys. Pinnan alla vallitsi ajattomuus ja lipuva rauha. Snorklaus on mielenhoitoa!

Kuva aurinkovarjoista ja hiekasta, taustalla on Punainen meri, joka olikin sininen.

 Hiekkaa oli kaikkialla ja välillä se oli niin kuumaa, että ilman kenkiä ei kärsinyt kävellä. Aurinkovarjoja löytyi pitkin rantaa ja ne todella tulivat kuuman auringon paahtaessa tarpeeseen. Rannoilla oli palkattuja hengenpelastajia. No, tietenkin tiedustelin heidän elämästään kaikkea, kuten millaiset vanhemmat heillä on ja millaisia työtehtäviä heillä on ollut. Ei käynyt aika pitkäksi rusketusta odotellessa, olivat mukavia pelastajia kerrassaan nuo ihmiset!

Hotellin (Hot Ellin) aamupalaa.

Hotellimme oli Coral Beach Rotana Resort-Tiran. Matkapakettiimme kuului aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja ilmaiset juomat. Kyllä, söimme paljon ja ruoka oli hyvää. Tämä täyshoito valintana oli meille erittäin onnekas, koska terroriuhan takia emme saaneet poistua matkan aikana hotellialueelta tai kylille lähteminen ei ollut ainakaan suositeltavaa. Matkan aikana puhuin myös Suomen Ulkoasiainministeriön edustajan kanssa Egyptin nousseesta terroriuhasta, what! Silloin, kun tuollainen puhelu tulee, tuntee itsensä erittäin pieneksi, voimattomaksi ja kuolevaiseksi.

Kiitos.

Matka tuli viikon kulutta päätökseen ja palasimme kotimaahan haikein ja onnellisin mielin. Iho oli saanut mukavan rusketuksen ja kamera oli täynnä kuvia. Mieleeni jäivät päällimmäisenä hotellialueen uskomattoman ihanat työntekijät, jotka tekivät viikostamme unohtumattoman ystävällisyydellään ja sosiaalisuudellaan. Tahdon vielä näin lopuksi mainita, että tapasin Etelä-Sudanin ministerin, jonka kanssa keskustelimme muun muassa kotimaidemme poliittisista tilanteista ja synnytyksistä. Kiitos sille ihanalle ihmiselle, joka jakoi kanssani tuon viikon loman. 

Aurinkoisesti,
Elli
Anna mä bloggaan

Tehdään tämä juttu yhdessä!

LIPASKERÄYS UUDELLE LASTENSAIRAALALLE (digitaalinen lipas)

Istu hetkeksi alas. Hengähdä syvään ja katsele ympärillesi. Ajattele, että maailmaan syntyy todella paljon vauvoja, uusia kansalaisia. Heistä kasvaa vähitellen lapsia, aikuisia, opiskelijoita, työntekijöitä, vanhempia, isovanhempia tai jotain muuta arvokasta. Kaikilla lapsilla asiat eivät ole hyvin. On kipua, surua ja sairautta. Silloin he tarvitsevat ympärilleen osaavan hoitohenkilökunnan, toimivat tilat, huolenpitoa, rakkautta ja lämpimiä ajatuksia.
Ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta annetaan sen tuoda toimiva, uusi lastensairaala.
Voimia kipeille lapsille ja heidän perheilleen sekä läheisille!
Jokainen lapsi on arvokas, jokaiselle lahjoittajalle kiitos.

Klikkaa alla olevaa linkkiä!

Lipaskeräys uudelle lastensairaalalle

Ohje:
1. Klikkaa linkkiä.
2. Mene kohtaan "lahjoita nyt".
3. Maksutapana näkyy kortti. Älä huolestu, paina jatka, kun olet päättänyt mieluisan lahjoitussumman, jokainen euro on yhtä arvokas.
4. Nyt pystyt valita eri maksutavoista mieluisan. 
5. Maksattuasi haluamallasi maksutavalla, voit lisätä halutessasi tervehdyksen keräyssivulle. 
6. Kiitos ja rauhallista joulunaikaa! <3

Lipas on auki 23.1.2015 asti, vinkkaa tästä kaverillesi! 

Terveisin,
Elli Anna mä bloggaan

Anna mä tuen sua

Olen doula. Olen vapaaehtoinen naisen rinnalla kulkija. Olen vapaaehtoinen synnytystukihenkilö. Olen vapaaehtoinen. Teen sitä vapaasta tahdosta. Vau, vapaa tahto on hieno asia. Kukaan ei pakota, tahdonvapaus. Meitä doulia on Helsingissä enemmänkin. Maailmassa on jo aika monta tällaista. Olen odottajan tuki. Näen odottajaa, perhettä, yksinäistä, kumppanuksia ennen vauvan syntymää, olen mukana synnytyksessä ja tapaamme synnytyksen jälkeen. Tämä on suhteen perusrunko. Tukisuhteesta en saa rahaa, mutta saan siitä voimaa, ajatuksia ja hyvää mieltä.

Olen kuuntelija, kannustaja ja välittäjä. Olen valmis kohtaamaan toisen tunteita ja tuntemuksia. Olen valmis kasvamaan vierellä, olen valmis oppimaan. Olen kiinnostunut elämästä ja sen merkityksellisyydestä sekä merkityksettömyydestä. Syntymän ihme on olemassa, olen nähnyt sen ja haistanut sekä kuullut. Sinä olet olemassa ja minä tässä kirjoitan. Näin joulun alla halusin tehdä tekstin vapaaehtoisista.

Mitä tapahtuu, kun tällaisia doulia laitetaan viettämään lauantaita yhdessä? Mitä tapahtuu, kun tapahumana on pikkujoulut?

Aluksi halaamme toisiamme. Olemme kaikki pukeneet yllemme villasukat, se yhdistää meitä. Nauretaan ja jutellaan. Kerrotaan omat kuulumiset, omien perheiden kuulumiset, kerrotaan sinkkuelämästä, kerrotaan säästä ja joulusta. Mietitään elämää ja ajatuksia, välillä ollaan hetki ihan hiljaa. Juodaan kuumaa glögiä manteleilla ja rusinoilla. Syödään suolapaloja ja makeita herkkuja. Hymyillään ja ollaan vaan niin lämpimiä, kun on villasukatkin jalassa.

Ohjelma alkaa. Teemme kipsitöitä Eero opastuksella. Kehumme toistemme töitä, ne ovat kauniita ja niissä on paljon ajatuksia takana. Kipsi on jännä materiaali. Se on märkää, mutta kuivuu ja kovettuu. Se lukitsee ajatuksen johonkin muotoon. Alla on minun luovuuteni leikki. Arvaatko mistä se kertoo?

Se kertoo minusta, elämästäni ja ajatuksistani. Siinä ovat käteni ja niistä lähtee elämän puu. Loput jätän sinun mietittäväsi. Tietääkseni taide jättää usein jotain myös katsojalle. 

Menemme syömään nepalilaiseen ravintolaan. Jokainen tilaa mieleistään ruokaa listalta. Nautimme ruuasta ja seurasta. Puhumme muun muassa synnytyksestä ja seksistä. Pöydässä vallitsee ääretön tasavertaisuus ja arvostus. Arvostamme toisiamme ja tiedämme, että työtämme kiitetään. Olemme arvokkaita juuri tuossa hetkessä ja arvokkaita vielä huomennakin. Olemme pieni yhteisö ja tuemme perheitä puhtaasta vapaaehtoisuudesta. Meitä yhdistää halu auttaa, halu olla läsnä, halu kulkea vierellä. Laulamme pyynnöstä ravintolassa Joulumaan ja saamme aplodit. Jäämme vielä istumaan ravintolaan ja loppu on historiaa. Tuo päivä oli hyvä päivä olla. Tänään nostan hattua vapaaehtoisuudelle!

Tässä linkki Eeron kotisivuille. 

http://www.eerolintusaari.com/ 

Kotikolo

Olen 22. Kiitos siitä, että olen. Istun pimeässä yksiössä Helsingissä, Kallion lähistöllä. Katu on jo pimentynyt, hiljaisena kuuluu jostain liikenteen kantautuva humina. Asunnossani, pienessä kotikolossani ei ole valoja päällä. Ei ole muuten kämppä oikeastaan minun. Vuokrallahan tässä ollaan ja oleskellaan ja opiskellaan. Niin, ja käydään töissä eli sykitään aina milloin missäkin! On pimeää, tukalaakin vähän. Tietokone hurisee sylissäni kuin lämmin kissa. Aurinko on häpeällisesti paahtanut koko päivän aivan jossain muualla. Täällä on vain talvisen mustaa. Tässä minä nyt istun, pimeässä asunnossa. Ikkuna on raollaan, sälekaihtimet ovat kiinni. En halua vastapäätä asuvien heimon henkeläisten näkevän minua. 

Suuret luurit ovat korvillani. Niistä tulee melankolista musiikkia, josta saan olooni levollisuutta ja varmaan vähän iloakin. Neil Young on melkoisen ihana. Lisään vielä vähän volyymia, jotta saan aistia jokaisella kuulokarvallani ja tärykalvon sykähdyksillä. Huomenna ei ole aikainen opiskelupäivä ja minussa virtaa äsken sisääni juotu kofeiini ja jokin outo, mitkä pitävät minut valveilla. Edessä on taas yksi huonosti nukuttu yö. Nukkumatti on muuten tosi epäreilu kaveri. Hän on säännöllinen feidari. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon ihminen oikeastaan nukkuu elämästään? Asioita tapahtuu, vauvoja syntyy ja ihmiset vain nukkuvat. Se on outoa!

Kadulta kuuluu huutoa. Haluaisin mennä katsomaan kuka siellä huutaa, mutta pelkään, että minun pitäisi lähteä auttamaan. Enkä voi lähteä, koska minulla on lyhyt valkoinen yömekko päällä. Se on muuten tosi lyhyt. Huuto loppuu ja laitan musiikkia kovemmalle. Pink Floyd oli jotain ja on vieläkin. Oikeasti olin jo lähtenyt mielessäni auttamaan ja kurkkaan vielä nopeasti sälekaihtimien välistä, ettei kukaan ole oikeasti pulassa kylmällä kadulla. Ei siellä ketään näkynyt. 

Mietin tänään tekemiäni asioita. Tiedän olleeni töissä kahdeksan hikistä tuntia, juoneeni kahvia ja haaveilleeni lomamatkasta. Olen vastannut kahteen tenttiin ja laskenut lääkelaskuja. Välissä olen syönyt salaattia ja lukenut synnytyksestä kertovaa opusta. Olen tuijottanut televisiota tyhjin silmin ja nauranut yhdelle huonolle mainokselle. Levitin pyykit kuivumaan ja nyt asunnossa leijailee pesuaineen katku. Siis aivan mahtavaa, voi vaan olla olematta mitään! Nyt yritän saada tähän jotain hilpeyttä ja päätin keksiä vitsin. No, tässä se tulee.

Miksi lapsi yritti leikata salaa yöllä äidiltään kielen?

Lapsella oli aamulla koulu-uransa ensimmäinen äidinkielentunti. 


Tämän postauksen piti kertoa vauvoista ja vauvakuumeesta tai joulusta tai lomamatkasta. Kerron niistä ehkä joskus toiste. Joululomani alkoi ja takkini on aivan tyhjä. On sellainen fiilis, että voisi nukkua maailman tappiin asti. Kaikki ihmiset vaan panikoisi joulusta ja kinkun kypsyydestä, mutta Elli se vaan nukkuisi. Nyt on ilmeisesti tullut aika pysähtyä, on tullut aika olla vaan ja minähän olen. Ole sinäkin. 

Huristellen,
Elli
Anna mä bloggaan