Anna mä pussaan sua

Olemme ala-asteella. Jalassani on paksupohjaiset kengät. Olen pukenut aamulla ylleni punaiset samettihousut. Niiden lahkeita juhalallisesti koristavat ruusukuviot. On joskus hauskaa välitunnilla ja opettajia on helppo vedättää. Kerran laitoin taululiitujen tilalle liitunameja. Sen opettaja kyllä huomasi. Se oli vain huonoa tuuria ja opettaja oli nukkunut edeltävän yön turhan ruusuisissa unissa, koska jäin kiinni tuosta oivallisesta kepposesta.

Tieto koulussa järjestettävästä diskosta kajahtaa ilmoille luokan seinällä olevasta kaiuttimesta. Ihmiset kiljuvat käytävällä tulevasta disestä ja etupenkin oppilaat alkavat itkeä, koska he eivät keksi pätevää syytä, miten diskon voisi välttää. Päässäni soi välittömästi Bon Jovi ja ihmiset kuulkaa: It`s MY life! Vähän vatsassa nipistelee jännitys ja poskipäitä kuumottaa. Toivottavasti tällä kertaa soitetaan Always ja saan tanssia hitaita ja niitä nopeitakin ja voin olla vaan niin siististi makee. Diskosalin pimeydessä saa ja voi punastella rauhassa.

On diskopäivä. Koulusta ei tule mitään. Supistaan ja ollaan välinpitämättömiä. Olen menossa ystäväni luo valmistautumaan. Juomme limua ja kuuntelemme musiikkia. Lantio heiluu ja kädetkin vähän hikoilevat. Puen ylleni punaisen T-paidan, jossa on huppu. Se paita on lempparini. Se on vaan niin syötävän makea ja minä kannan sitä erittäin ylpeänä. Olen jo iso tyttö. Laitan jalkaani farkut, jotka saan hädin tuskin vedettyä kapeiden reisieni yli. Niiden on pakko olla kireät ja lantioltaan mahdollisimman matalat. Haluan tehdä vaikutuksen ja esittää sopivasti vaikeasti tavoiteltavaa. 

Olemme diskossa. Musiikki pauhaa. Jorataan, kuiskitaan ja kikatetaan niin, että pää meinaa lakoa. Syödään remmejä ja poppareita. Ne jäävät kivasti hampaiden koloihin ja niiden maku säilyy pitkään. Tulee illan viimeinen hidas ja minä tanssin. Tanssin yhessä toisen ihmisen kanssa ja diskopallo pyörii päämme yläpuolella. Koko pääni pyörii, päässäni pyörii, tanssi pyörii ja on kuuma. Jes, se on Always! Kädet hivuttautuvat niin söpön ujosti takapuoleni päälle ja olen ylpeä kireistä farkuistani. Tanssimme ja olemme niin ujon söpöjä.

Muistatko sinä ensisuudelmasi? Oliko se kuiva, märkä, pitkä vai lyhyt? Oliko se harkittu vai harkitsematon teko, joka vain tapahtui? Oliko se asia, jonka vain piti tapahtua? Oliko sillä sinulle merkitystä? Oliko se pettymus vai kaikkien valvottujen öiden unelmien täyttymys? Maistuiko se remmeiltä tai poppareilta?
Minä en muista ensisuudelmaani, mutta disko oli ikimuistoinen ja remmit olivat maukkaita.

Lentopusuja,

Elli
Anna mä bloggaan

 

Naiset ovat kauniita monstereita

Naiset ovat ihania. Naiset ovat monstereita. Naiset ovat kauniita, tärkeitä, arvokkaita. Nainen on nainen, vaikka joskus vähän erilainen. Naiset kikattavat, kuiskivat ja supisevat. Joskus muijat ihan räkättävät. Naiset ovat miehisiä, aika riuskojakin, kun toinen pimu on langanlaiha. Yksi muikkeli tekee hyvää ruokaa, toinen bööna osaa sisustaa kauneimman kodin ja kolmas friidu vaihtaa auton öljyt itsenäisesti. Nainen on lapseton, yksinhuoltaja, ison perheen äiti. Nainen on nainen ja joku ei halua olla.

Naisella on kauneuden kauheus. Olen tänään kaunis, mutta huomenna ruma, eilen en tiedä mitä tai mikä olin. Tämä paita ei sovi minulle ja hiukseni ovat vääränlaiset. Meikki on ase. Meikitön on riisuttu. Molemmat ovat niin kauniita joskus. Naiset ovat somiakin toisinaan, mutta eivät aina. On ihan okei olla välillä ei niin kaunis. Mikä on kaunis? Kuka on kaunis? Pitääkö olla kaunis? Saanhan olla nätti ja söpö. Peppuni on liian litteä, ei kun iso, sittenkin sopiva. Olet ainutlaatuinen, olet ihanan sopiva.

Suuttuessaan nainen aloittaa mykkäkoulun ja mutristelee kulmiaan sekä suutaan. Joku nainen heittelee tavaroita tai huutaa tai tekee niitä kaikkia samaan aikaan. Sitten hän saattaa nakella niskojaan. Viha voi romauttaa koko naisen ympäröivän maailman, kyynel valuu. Niitä valuukin pian paljon ja vuolaasti. Nainen on kuin sisilisko, joka osaa sylkeä joskus kipeästi, joskus ihanan keveästi. Pahastuessaan nainen voi olla ällöttävän kiltti, mitä saisi olla kulta? Ja ehkä sitten alkaa pihtaaminen.

Ympärilläni on paljon naisia. Näen heidän välillään näkymättömän napanuoran. Se saattaa toisinaan yhdistää. Se on välillä kireä, välillä täynnä verta ja välillä se napsahtaa poikki tai joku toinen näpsäisee sen. Välillä naiset piiskaavat toisiaan ja välillä he halaavat. Ovatpa he kerrassaan outoja, kummajaisia ja niin makeita! Nainen itkee, pillittää ja parkuu. Räkä valuu poskilla ja sitten onkin taas se aika kuukaudesta. Ei tuohon oikeastaan välttämättä tarvita edes niitä päiviä. Mielialat vaihtelevat, ailahteluja ja säälimätöntä itsevarmuutta. Naisella on himoja, antakaa pala suklaata.

Joku nainen osaa rakastaa, toinen on rakastettu ja kolmas rakasteltu. Nainen on arvaamaton ja arvoituksellinen. Nainen, mikä ihana pakkaus hän onkaan.

Rohkeasti,

Elli 
Anna mä bloggaan

Jos mä oisin Mies

No kuule, nyt minä olen. Olen mies ja mielikuvitukseni on äärirajoilla. Anna mun avautua tästä sulle.

 

Vessassa käydessä jättäisin varmasti pöntön kannen ylös. Onhan se kiva, kun kansi on valmiiksi auki, säästyy yhdeltä kannen nostolta ja voi alkaa suoraan tähtäämään. Ravistelisin niin raivokkaasti, että tipat lentelisivät pitkin seiniä ja aina se viimeinen tippa lentäisi sopivasti pöntön reunalle. Jälkikäteen kattelisin, että miten tässä nyt näin kävi, mutta ensi kerralla tekisin täysin saman. Mennessäni kakkoselle, ilmoittaisin suoraan tarpeestani lähellä oleville ihmisille. Eipä heidän tarvitsisi sitten arvailla miksi menin vessaan ja miksi siellä kestää ja mikä tässä nyt oikein maksaa. No, onhan se erittäminen täysin luonnollista. Luonnotonta olisi olla käymättä ykkösellä tai kakkosella.
Kaivelisin. Siis ikinä housuissa ei ole sopivaa asentoa. Vähän rapsuttelisin ja lopuksi nuuhkaisisin sormiani, yök.

Olisi seurassa keitä ihmisiä tahansa, juttelisin ainoastaan intistä. Kertoisin, kuinka jouduin aina olemaan gineksessä. Kävisin läpi kaikki tetsaukset. Nauraisin itsestäni ulos kaikki spollet, spedet ja muutkin töhöt. Kävisin heille heittämässä kuitenkin ylävitoset aina silloin tällöin ja huutelisin aamuja. Lopettaisin kävelyn ainakin vuodeksi kaiken rankan ja ryystävän marssimisen takia. Siis munamankeliin en koskisi enää ikinä. Hyvää jatkoa, onnea ja menestystä toivottaisin kaikille lämäreille, etenkin pässeille, oli ne sitten keitä tahansa. Jäkittää, jäkittää! Sitten olisivat ne kaikki mortit ja mopot. Siinä he hikisenä pinkkaisivat ja punkkaisivat ja tekisivät sen vielä aivan päin Honkalammen mäntyjä. Se on voi, voi.  Nolona olevat, tietämättömät keltanokat, jotka eivät edes tiedö mikä tetsari on.  Itsehän tietäisin kaikesta kaiken, joten heitäkin voisin tosi tiukan paikan tullen vähän jeesata ja kutsua sotkuun possumunkille. Pääsisinpähän taas kertaamaan vuolaasti intin juttuja ja pätemään. 

Suihkussa tekisin aina helikopteria. Mikä olisikaan parempaa, kuin huitoa vesivirtaa omalla ulokkeella?

Salilla käydessäni ottaisin aina selfieitä. #finnishboy #salilekasalilvika #punttipäivä #massakausi #pumppaa #body #hot #kyykkypäivä. Lisäisin kuvia etenkin hauislihaksestani ja selästäni. Loppukautena laittaisin yhden kuvan vatsalihaksistani. Toisinaan ottaisin kuvia salilla olevan peilin kautta. Kyllä irtoisi ja penkistä nousisi!

Ajaisin vanhalla Volvolla ja antaisin kylän porukalle kyytiä. Rakentaisin v70 takaluukkuun sellaiset bassopommit, että ihmisiltä lähtisi taju, kun he astuisivat minun uljaaseen ratsuuni. Laittaisin Volvoon isoimman putken ja hulluimmat kumit alle, mitä markkinoilta saa. Sitten töhöilisin liikenteessä niin paljon, kun ikinä mahdollista. Suomen poliisi kiittäisiköön minua myöhemmin. Sakoista tekisin valituksen heti ensikädessä. Se jotenkin vain kuuluisi asiaan.

Katsoisin urheilua ja voi, voi naapuri reppanaa! Laittaisi itselleen korvatulpat tai muuttaisi muualle, jos ei kestä muutamana iltana viikossa hauskanpitoa. Huutamalla arvostelisin erittäin kriittisesti kaikki tuomarit, etenkin kaikki jääkiekkokaukalon seeprat, koska he tuomitsevat lähes aina väärin. Varsinkin silloin, jos vastassa on Ruotsi. MM-kullan tullessa lähtisin juoksemaan alasti kaupungille. Seuraavan päivänä löytäisin itseni putkasta ja miettisin, että nyt tuli heitettyä hyvä reissu.

Tuikkailisin etujeejeetä koloihin ja tykittäisin niin, että päässä humisisi. Oman suvun jatkuvuuden kannalta siittäisin mahdollisimman monta naista, jos he vain antaisivat luvan. Miksi en kokeilisi myös miehiä? Enempi, parempi ja sillain tämä menisi. Eläkepäivät viettäisin jossain muualla kuin Suomessa. Saattaisin lähteä esimerkiksi Thaimaahan tai Balille. Sitten kyllä ostaisin lippiksen, jossa lukisi vaatimattomasti KUNINGAS ja T-paidan, jossa olisi tekstinä jotain tämän tyylistä: "Elä niin, että pappana on muisteltavaa".

Okei, tämä homma lähti varmaan lapasesta jo kauan sitten. Vähän niin kuin Maanteiden kuninkaan Anglia. Mutta onneksi koen olevani nainen, ja voin tehdä lähes tuon kaiken saman...Ylävitoset!

Huumorilla,  Elli   

Anna mä bloggaan

Minä kirjoitan tänään lapsista

Kun tässä katsoo ikkunasta ulos, ei erota aurinkoa, tuulta, syksyn kauneutta. Sitä vain on ja odottaa. Silloin pienenä pääsiäistä jännitti kuin ensimmäistä suudelmaa. Nyt se on vain pahanmakuisia halpaketjun munia. Virpojia, joiden lorut kuulostavat mankelista vedetyiltä kangaspaloilta.

Tämä on tavallaan kai sellainen surullinen tarina tai päätä sinä.

Makaan sängyllä ja vapisen. Välillä huudan perkeleet ilmaan. Ehkä ne ovat Jumalalle, kun se vaan tanssii ja nauttii. Katsoisi tänne välillä! Onneksi en usko Jumalaan, ehkä pitäisi, ehkä uskon vielä joskus.  Minua ärsyttävät haikeuden ja epätoivon leikit jokaisessa lauseessani. En anna surun leikkiä kuin ihan vähän vain.

Tänään on Lasten oikeuksien päivä. Liput on nostettu salkoihin ja minä päätin kirjoittaa. Minä olen ollut joskus lapsi ja niin olet sinäkin. Toisinaan olen minä vieläkin pentu, ehkä sinä myös. Kuka nyt aina jaksaisi olla aikuinen?  Olen kiitollinen, että olen saanut olla, leikkiä ja kasvaa.  Olen saanut kasvattaa nuijapäitä ja kaatua pyörällä. Olen saanut pelätä joulupukkia ja vakoilla ihmisiä metsässä. Olen eksynyt, kaatunut ja noussut taas ylös. Olen saanut lämmintä ruokaa ja oman synttärikakun. Olen saanut olla rakastettu ja onneksi niin moni muukin.

Kaikilla lapsilla asiat eivät ole hyvin. Yksi ei saa olla lapsi, toinen on sairas ja kolmas ehkä orpona elelee, jos elelee.  Harmaata ja sateista on. Eikö jokaisella lapsella pitäisi olla oikeudet ilman niiden erikseen liputtamista ihan jokaisena päivänä? Vielä vuonna 2014 asia ei ole itsestäänselvyys. Tämä raastaa sydäntäni, mieltäni ja jokaista solun pintakalvoa. Haloo Helsingin Elli laulaa tämän maailman olevan vihaan kyllästynyt ja se varmasti onkin. Mene tänään lapsen luo. Halaa häntä, ota hänet syliin, voitele voileipä tai kysy mitä hänelle kuuluu. Huolehditaan lapsista.

Lapsi rakas taistele

Äiti on tässä.

Pidän sinua sylissäni

silitän päätäsi.

Itke vain

Äiti on tässä.

Vierelläsi nukun ja valvon.

On sun vaikeaa,

kuumetta ja kipua, nälkäkin.

Olet ansainnut kaiken huolenpidon.

Sinä pieni ja viaton lapsi

niin kaunis ja hento

Rakas,

Äiti on tässä

Katson sinua rauhallista.

nuku vain lapseni,

häädän kaikki yön möröt. 

Äiti on tässä. 

Kauniisti,

Elli

Anna mä bloggaan

Anna mä esittelen itseni

Muistan kuinka juoksin pitkin hiekkarantaa läheisellä uimamontulla.  Äiti oli varoittanut, että varpaisiini saattaisi osua koiran kakkaa tai rikotun kolmosoluen lasinsirpale. En minä pelännyt, juoksin vain ja nautin. 

 Synnyin kirpeänä pakkaspäivänä. Linnut lauloivat lämpimikseen ja tuuli oli pohjoisesta. Äiti ja isä nauroivat katkeralle itkulleni onnessaan. Eivät kätilöt olleet koskaan nähneet niin vihaista tyttövauvaa. Siitä minä sitten lähdin kasvamaan.  Sain eväiksi elämään ravitsevan äidinmaidon, läheisyyden tyydytyksen hyvän yön suukoilla ja iltaisen peittelyn viattomuuden viltillä.

Löysin kerran mustan kanin puupinon alta. Se oli erilainen kuin muut tapaamani kanit ja niinpä otin sen lemmikikseni. Naapureilta sain lainaan ruostuneen häkin ja hain eläinkaupasta siskoni rahoilla sille juomapullon sekä ruokaa. Äiti laittoi ilmoituksen lehteen, että olimme löytäneet karanneen kaniinin. Vieras perhe haki sen omakseen. Olivat kuulemma kadottaneet edellisen kanin. Sama tuo pitkäkorvainen ihmettelijä ei ollut, mutta veivät sen silti. Minä en tullut siitä surulliseksi, koska kerran kani pissasi päälleni kesken lastenohjelmien ja jouduin pesemään itse petivaatteeni.

Lapsuudessani harrastin myös nuijapäiden kasvatusta. Hain punaisella muoviämpärillä sammakon liukkaita jälkeläisiä läheisestä syvästä lätäköstä. Juttelin kymmenille nuijapäille ja tein ämpäristä niille uuden kodin. Laitoin sangon pohjalle kiviä ja etsin metsästä erilaisia kasveja, joista uskoin niiden pitävän. Kerran laitoin ämpäriin myös yhden ällöttävän elukan, jolla oli jonkin sortin pihdit käsinään. Tiesin sen itse ilkimyksen tappavan nuijapäitä, mutta ajattelin sen olevan loogista: kaikki eivät vain selviä hengissä. Lopulta aina vanhempani käskivät palauttaa sammakon poikaset, nuo limaiset ruskeat nuijapäät takaisin syvään lätäkköön. Kertaheitolla kaadoin ämpärillisen vettä kivineen lammikkoon ja toivoin, että olisin saanut kasvattaa ne suuriksi rupisammakoiksi leikkimökissä.

Lapsuuteni koostui naurusta ja naarmuista. Elämänjanoni oli valtava. Olin tutkimusmatkailija ja jääräpää. Halusin tulla kätilöksi ja presidentiksi. Hulluttelin niin, että moni ajatteli minusta tulevan näyttelijä, isomummoni oli nimennyt minut tähtisilmäksi. Katselin peilistä, enkä koskaan nähnyt silmissäni tähtiä, pelkästään punertavia pieniä verisuonia, mustan pupillin keskellä, jonka ympärillä leiskui vihertävä alue.

Muistan ensimmäisen koulupäiväni.  Selkä suorana astuin siihen kirpeään maailmaan, joka oli täynnä vieraita ja kummallisia lapsia. Geenini ovat ainutlaatuiset, mutta niin ovat sinunkin. Oranssi tukka ja vihreät silmät ovat koodautuneet minulle isäni spermasta ja äitini munasolusta. Olen kypsynyt huolella pehmeässä kohdussa, saanut napanuorasta kylliksi ravintoa. Olen ollut äitini sisällä kuin loinen, joka on imenyt itseensä eloa ja rakkautta.

Olen 22-vuotias nainen Helsingistä. Olen sinkku, punapää ja vähän outo, mutta ihan okei tyyppi. Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Lifestyleblogini tarkoituksena on kirjoittaa kirpeästi eri aiheista. Tavoitteena on saada ihmiset ajattelemaan ja lukemaan ja välittämään ja arvostamaan ja nauramaan ja tekemään sitä mistä he haaveilevat ja olemaan vaan.  Opiskelen kätilöksi ja valmistuminen häämöttää vuoden sisällä, WOHOOO! Tykkään pohtia juttuja ja ihmetellä elämää. Aivan mielettömän huippua päästä bloggailee ja toivottavasti sinä luet, ihmettelet ja oot vaan.

Söpösti,

Elli

Anna mä bloggaan