Haloo Uusi-Seelanti ja Australia!

Tässähän tämä elämä pyörii ja itse pyörin sen mukana. Olen mahdollisesti suuntaamassa syyskuussa 2016 katseeni kohti Uutta-Seelantia sekä Australiaa. Olen jo aloittanut hiljalleen valmistelut reppureussia ajatellen. Olen alkanut penkoa asuntoni ylimpiä kaappeja ja oudoimpia jemmoja. Tonkiminen on aiheuttanut arkeeni lajittelua, myyntiä ja kierrätystä. On ihan hirveästi tavaraa ja etenkin sitä turhaa sellaista materiaa. Yritän saada tavaroitani myydyksi ja samalla kartutan matkakassaa.

Olen yrittänyt priorisoida asioita. Minun pitää ostaa ainakin joku tosi hyvä ja toimiva rinkka, jonne saan aina pakattua omaisuuteni ollenssani maapallon toisella puolella. Haluan, että rinkka on laadukas ja mukava, koska se tulee olemaan iso osa elämääni. Sen sisällä tulee oikeastaan olemaan elämäni. Lisäksi minun pitänee ostaa uudet ja laadukkaat vaelluskengät, joiden kanssa voin koluta pitkin luonnonsuojelualueita, metsiä, rantoja ja tienvarsia. Olen alkanut pohtimaan asioita niin, että olen täällä Suomessa enää noin yhdeksän kuukautta. Tämähän on vähän niin kuin odotusaika.

Olen katsonut erilaisia matkaoppaita ja sivustoja. En aio missään nimessä tehdä liian lukittuja ja tarkkoja suunnitelmia, koska en halua stressaantua aikatauluista. Ostan menolipun, kun näen hyvän tarjouksen tai hyvät lentoaikataulut. Paluulippua en halua vielä ostaa ollenkaan, koska paha sitä nyt on sanoa, kuinka tuolla maapallon toisella puolella tulee oikein viihtymään. Sen verran on suunnitelmaa, että lennän aluksi Aucklandiin  ja sieltä matka jatkuu Uuden-Seelannin itärannikkoa myöden kohti saaren eteläosaa. Sieltä sitten lennän aikanaan Australiaan. Mahdollisesti teen töitä jossain välissä jossain paikassa, jos joku yhtiö tai henkilö minut suostuu palkkaamaan. Voisin esimerkiksi kerätä avokadoja puiseen koriin tai tiskata kahvilassa tai siivota hotellin huoneita. Ihanaa lähteä reissuun niin, että voin tehdä melkein mitä tahansa. Tosin pakko minun on nähdä se Taru sormusen herrasta -elokuvan pyöreä puinen hobittiovi ja ottaa siinä ainakin kymmenen selfietä. Haluaisin vierailla jossain synnytyssairaalassa ja tutustua heidän synnytyskulttuuriin. Se olisi vain niin siistiä!

Tulevaa matkaa ajattelen myös hieman haikeudella, koska jätän kaiken nykyisen hetkeksi ainakin taakseni. Joudun jättämään oman pikku vuokrayksiöni, johon olen kiintynyt. Tämä on ollut kotini jo muutaman vuoden ajan. Olen alustavasti suunnitellut tulevani ehkä joskus kesällä 2017 takaisin Suomeen, ehkä, siis todellakin ehkä. Kuten olen jo aiemmin sanonut, että elämä on tässä ja nyt. Alan taas googlettamaan niitä rinkkoja ja kuuntelen Haloo Helsinkiä! Maailman toisen puolella, mä menen minne sattuma johtaa.

Anna mä bloggaan
Elli

Hölmö ja nuori sydän

Jaahas, se olisi taas uusi viikko vierähtämässä käyntiin. Kevyt tulevan maanantain morkkis meinaa astua mieleeni, mutta kaivan esiin niitä hyviä juttuja. Askartelemani joulukortit postitin ajallani ja kaupungilla kävin joulukuussa tonttuilemassa. Tiskit on viikonlopun jäljiltä tiskattu ja puhtaat pyykit ovat telineellä kuivumassa. Ihanat jouluvalot koristavat yksiöni ikkunaa vieläkin ja tulevalle kuukaudelle on ilmaantunut kaksi uutta jalkapallo-ottelua ja yksi turnaus, joihin yritän päästä kirmaamaan pallon perään.

Elämäni suola on tällä hetkellä lähinnä jalkapallo. Siitä saan jännitystä, hengästymistä, mustelmia ja maaleja. Sen lajin kautta saan fiilistellä! Toinen ihan kiva juttu on juokseminen. Työelämä puolestaan rullaa radallaan päivästä toiseen ja se on ihan OK. Aina töissä ei ehkä sittenkään tarvitse olla niin jännittävää. Ihan vain tasainen työelämän arki riittää ja sellainen sopiva rullaus. Toisaalta tekisi todellakin mieli hypätä jonnekin todella kauas tästä kammottavasta oravanpyörästä. Herätyskello soi, lähden töihin, tulen töistä, tiskaan, juon kahvia, näen ystävää, nukun, syön, herätyskello soi, töitä, kiirettä, mikroateria, päiväunet.

Joulukortti mallia 2015

Olen huomannut, että olen huono tekemään päätöksiä. En oikeasti tiedä kannattaako lähteä reppureissaamaan Australiaan vai keskittyä työelämään vai mitä tässä tekisi? Toisaalta olen 23 ja ehdin toivottavasti tehdä moniakin juttuja. En vain koskaan ole ymmärtänyt ihmisten ajatusta siitä, että asioita tehdään esimerkiksi eläkkeellä tai sitten kun ja jos ja kun ja jos eli jos kun tai siis joskus. Mitäpä jos tekisi nyt, eikä sitten jos tai joskus toiste?

Itse käyn kovaa kamppailua tunteiden ja järjen kanssa. On todella kamalaa, kun järki sanoo toista ja oma ihmeellinen sisäinen fiilis huutaa tekemään toisin. Olisi varmasti järkevää ostaa oma asunto ja tehdä siten pitkän tähtäimen sijoitus. Olisi varmasti järkevää opiskella lisää, jos päätä riittäisi ja kokeilla omia oppimisen rajoja. Olisi varmaan tosi järkevää säästää pahan päivän varalle ja ostaa kissa, jota voisi hoitaa säntillisesti ja leikkiä sen kanssa, antaa sille pienelle karvapallolle ruokaa ja rakkautta. Toisaalta fiilispuoleni huutaa korvani juuressa, että minun tulisi pistää elämä risaiseksi ja ostaa liput Australiaan tai johonkin Uuteen Seelantiin. Elämä on nyt ja tässä ja jos ihminen haluaa matkustaa ja reissata ja nähdä maailmaa juuri nyt niin kai se on OK. Sen aika voisi olla nyt.

On ihanaa, kun voin itse päättää, mutta ongelma on se, että pelkään tekeväni virheitä. Pelkään, että pilaan elämäni reppureissulla. Pelkään sitä, kun palaan Suomeen esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden kuluttua ja ympärilläni ei ehkä olisi juuri mitään tai ketään. Ei siis ehkä oikeasti mitään! Sitten voisin katsella kamerasta valokuvia reissusta. Tai sitten voisin löytää reissultani Australiasta jonkun ihanan surffitukkafarmarin... Tai sitten löydän töitä maapallon toiselta puolelta ja teen häkellyttävän uran Australian kätilönä. Tai sitten voisi lopettaa kaiken pohtimisen, funtsailun, järkeilyn ja elää hetkessä. Tänään minusta tuntuu, että olisin valmis lähtemään vaikka Timbuktuun.

Joulu oli ja meni. Lempiherkkuni oli suklaan lisäksi tänä jouluna äidin tekemä lanttulaatikko. Hei, nyt on vuosi 2016! Katsotaan mielenkiinnolla mitä se tuo tullessaan. Takamuksessani on jostain syystä sellainen tuntuma, että tämä vuosi tulee olemaan ihan OK.

Elli
Anna mä bloggaan