Repoveden kansallispuisto

Vaeltaminen, patikointi, eräjormailu, havuja hiuksissa, sammalta makuualustana ja aamupuuro valmistumassa trangiassa. En ole koskaan elämässäni vaeltanut tai patikoinut juurikaan Suomessa. Olen löytänyt jälleen uuden intohimon ja se on metsäily. Suomi tarjoaa siihen upeita mahdollisuuksia ja yksi niistä on Repoveden kansallispuisto.

REIPASTA TAHTIA PITKOSPUITA PITKIN

Kävin käveleämässä ystäväni kanssa Repoveden kansallispuistossa. Olimme liikenteessä kolme päivää, kaksi yötä. Mukanamme oli teltta, makuualusta, yhdet vaihtovaatteet, kasvopyyhe, hyttysmyrkky, kyypakkaus, kartta, hydrokortisonivoide, huulirasva, kevytpeite, vesipullot, kuivamuonaa, sinoli, trangia, avaruuspeite, makuupussi, pätkä narua, puukko, ensiapuvälieet ja hygieniatarvikkeet. Rinkkani painoi 18 kiloa. Se oli selässäni iso, mutta jokseenkin ihan mukava kaveri. Se tarjosi sisältään kaiken, jota tuona aikana metsässä saatoin tarvita.

Kuljimme reitin myötäpäivään. Pysähdyimme ajoittain ihailemaan maisemia. Oli järvimaisemaa, naavaa, sammalikkoa, pieniä polkuja, keloja, kantoja, kallioita ja ihanaa vehreyttä. Polku oli suurimmaksi osaksi mukavan helppokulkuista. Muutamia isompia nousuja mahtui reitille ja niiden mukana vauhdikkaampia laskuosuuksia.

Törmäsin matkalla noin pariinkymmeneen muuhun patikoijaan. Suurin osa oli samalla reitillä kanssamme, muutamat taittoivat matkaa maastopyörillä. Kerran tapasin käärmeen, joka suhisi pitkospuiden lomassa. Ilmeisimmin elelijä oli kyy, joka jatkoi matkaa, kun aloin tömistellä maata. Hyttysiä oli iltaisin, mutta suurempaa riesaa niistä ei muodostunut. Hirvikärpäsiä ei näkynyt ja kiitos siitä.

JÄRVIMAISEMAA

Patikoimme Kaakkurinkierroksen, joka on 24 kilometriä. Teimme muutamia pieniä lenkkejä lisäksi ja luulen, että matkaa kertyi yhteensä ainakin 26 kilometriä. Ajoimme auton Lapinsalmelle (Riippusillantie 55, Kouvola). Parkkipaikkoja oli hyvin tarjolla ja mukava kioski on heti parkkipaikan vieressä. Retken alkuun luvassa oli riippusillan ylitys ja lumoavaa järvimaisemaa. Käyskentelimme Katajajärven kautta Kuutinkanavalle, jossa oli ensimmäinen lounas. Söimme pastaa ja papuja tomaattikastikkeessa. Jälkiruuaksi oli pikakahvit ja palat Fazerin sinistä. Kuutinkanavalla on vesipiste, jossa täytimme pullot. Siellä oli valmis nuotiopaikka sekä puupöydät ja -tuolit.

RUOKAFIILISTELYÄ

Siitä lähdimme kapuamaan kohti Mustavuorta. Maasto muuttui hieman haasteellisemmaksi ja luvassa oli upeaa nousuosuutta. Poikkesimme reitiltä Mustalamminvuoren näköalatornille. Näköalatornilla pidimme välipalatauon proteiinipatukoiden kanssa. Ensimmäinen yöpymispaikka oli Olhavassa. Olhavanvuori on todella kaunis kallioseinämien kohotessa tyynestä lammenpinnasta. Ohlavanvuorella oli kiipeilijöitä, jotka menivät taidokkaasti vaijereiden varassa seinämää ylös ja alas. Leiriydyimme läheisellä kodalla, johon teimme taitavasti nuotiotulen. Söimme makkarat ja teimme tikkupullaa. Teltta kasaantui helposti yömajaksi. Juu, kyllä itsensä naiseksi luokittelevat nämä telttahommat osaavat! Tämä yö oli kylmän kolea ja kostea. Aamulla heräsimme ja söimme pikapuurot hillolla ja joimme pikakahvit. Rinkat selkään ja matka jatkui. Aamuisin olo oli päivän kävelyn ja kantamisen jälkeen kankea, mutta jo kilometirin kohdalla alkoi mukavasti olo vertyä.

Kiersimme Olhavanlenkin ja siellä oli upea kallioinen näköalapaikka, johon pysähdyimme ihastelemaan maisemaa. Matka jatkui kohti Sukeltajaniemeä, jossa söimme lounaan kovassa tuulessa. Meidän alkuperäisessä suunnitelmassa olimme jäämässä Kirnukankaalle yöksi, mutta päädyimme jatkamaan matkaa Lojukoskelle, jossa yövyimme kallion päällä ja nukuimme sammalmätäspehmikkeellä. Lojukosken vesi ei ollut sinällään juomakelpoista vaan sitä suositeltiin keitettäväksi. Söimme iltaruuan auringonlaskussa. Tarjolla oli pikaperunamuusia ja kuivatuista kanapaloista valmistettu kermakastike. Kylläpä vain oli sitten makoisaa! Ruoka maistuu metsässä erittäin hyvältä ja sitä kannattaa varata tarpeeksi.

OLHAVA

Lojukoskelta kävelimme laskeutuen Talakselle, jossa pidimme lyhyen paussin välipalapatukoiden kanssa. Määkijässä teimme viimeisen pikanuudeliaterian ja menimme Ketunlossin avuin yli takaisin Lapinsalmelle.

Polkumerkinnät olivat suhteellisen selkeät. Käymälöitä on tasaisin väliajoin. Koin erityistä iloa, kun näin lapsiperheitä kävelemässä viiden kilometrin Ketunlenkkiä. Lapset ihastelivat kasveja, käpyjä, juoksentelivat ja söivät eväsleipiä. Olo oli viikonlopun jälkeen erittäin hyvä. Ruoka riitti, jalat kantoivat muutamista hiertymistä huolimatta ja varusteet toimi toivotulla tavalla. Tiesin, että voisin lähteä patikoimaan toisenkin kerran. Pääsisipä pian taas metsäilemään!

Tämä juttu on kirjoitettu reilu vuosi sitten. Päätinpä varata viikonloppureissun Repovedelle vielä tähän syksyyn, koska noihin tunnelmiin ja maisemiin haluaa palata. Nyt en malttaisi odottaa, jee!

Anna mä bloggaan

Heitän vinkit sulle

Uusi-Seelanti on hyvä reppureissukohde. Maassa on suhteellisen laaja reppureissukulttuuri ja esimerkiksi luontoihmiset, hurjapäät ja bilettäjät saavat kukin osakseen maan tarjoamasta kultturi- ja luontopläjäyksestä. Voi kiipeillä mäkiä, vuoria, kukkuloita, ihailla merta, juoda paikallisella viinitilla päiväilot, hypätä jokeen benjin, bilettää hostellin parvekkeella koko yön tai nukkua viikon putkeen punkassa ja kaikille sekin on ihan OK.

1. Sä pärjäät 
Mietin ennen matkaa, että kuinka ihmeessä tulisin pärjäämään maapallon toisella puolella. Matka tuntui Suomen lentokentälläkin vielä utopistiselta ja todella jännittävältä. Ei kukaan osaa sanoa sinulle, että lähde tai älä lähde. Sinun on vain itse päätettävä lähteä, jos todella sitä haluat. Jos päätät lähteä, lähde!
Olin reppureissussa Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Indonesiassa seitsemän kuukautta ja on todettava, että kyllä sitä pärjää. Välillä kysyin apua, neuvoja, vinkkejä, suosituksia ja aina sain apua, vastauksia ja rohkaisua. Vaikka matkustaisit yksin tai yhdessä, ympärillä on muita yksin ja yhdessä matkaajia. Kaikilla kulkureilla on hyviä ja huonoja päiviä ja sitten on vain päiviä. Kun selviät huonosta päivästä, tulee taas uusi päivä. Niin se arki menee.
Koskaan ei mielestäni ole täysin oikeaa tai väärää aikaa lähteä reissuun.

2. Lentolippu
Itselläni viimeinen sinetti matkalle oli lentolipun ostaminen. Silloin tiesin todella, että matkalle on lähdettävä. Vertaile lentolippujen hintoja ja eri kaupunkeja. Itse lensin Helsinki-Vantaalta Heathrown ja Hong Kongin kautta Aucklandiin.

Tosiaan laukun pohjalla oli vain menolippu. Paluulipun ehtii ostaa myöhemminkin ja voi olla, että reitit, suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat lähes viikoittain. Välillä tuli katsottua lentoja kotiin jo aiemmin ja pian sitä huomasi suunnittelevansa lentoja Aasiaan. Reissu on täynnä mahdollisuuksia! Mielestäni oli hyvä, että seitsemän kuukauden reissua ei ollut juurikaan sen tarkemmin sinetöity etukäteen. Se antoi tilaa luovuudelle, mahdollisuuden liikkua oman aikataulun ja etenkin kulkemisen omien fiilisten ohjaamana.

3. Viralliset ja ei aina niin kivat asiat
-Viisumi Sen saa haettua ilmaiseksi Uuteen-Seelantiin. https://www.immigration.govt.nz/new-zealand-visas on osoite, josta sen saa homattua. Viisumi tulee suoraan mailiin linkkinä, josta sen saa tulostettua mukaan matkalle. Toimitusaika on muutama viikko.
-Kansainvälinen ajokortti olisi oltava messissä, jos haluat huristella autolla. Sen saa hommattua Autoliitosta. https://www.autoliitto.fi/matkailu/kansainvalinen-ajokortti Toimitusaika on reilu viikko.
-Matkustusilmoitus https://matkustusilmoitus.fi/public_html?command=browse Täältä sain yhteydenoton maanjäristystilanteissa ja tsunamiuhan noustessa.
-Kattava matkavakuutus Vakuutusta kannattaa hakea hyvissä ajoin, koska joskus vakuutuksen saamiseksi tarvitsee erilaisia terveysselvityksiä, joiden saamiseen voi vierähtää tovi. Hinnat voivat vaihdella melkoisestikin eri yhtiöiden välillä.
-Tarkistusta rokotuksesi ja hommaa apteekista tarvittaessa reseptit paperisina mukaan. 
-Passi Tarkista voimassaolo! Tarvittaessa voit uusia passin https://www.poliisi.fi/passi

Uudessa-Seelannissa:
-tilin avaaminen Mene johonkin pankkiin. Itse valitsin Kiwi Bankin. Tapaa virkailijaa ja ano itsellesi tiliä. Tilin saa jo samana päivänä ja pankkikortin taskuun. Tilille pitää tallettaa jokin summa rahaa ja itse laitoin viitisenkymppiä. Tilin avaaminen oli maksutonta. Tilin avaamiseen tarvitsee Uuden-Seelannin asumisosoitteen ja sain tällaisen asumistodistuksen hostellista, koska vakinaista asumisosoitetta ei ollut. Kaikki hostellit eivät tähän suostu, joten sen asian voit selvittää jo etukäteen tai kävellä tiskille paikan päällä.
-IRD-numero Tarvitset tällaisen numeron, jos haluat tienata reissullasi. Numeron saa haettua postin kautta ja siellä sinun pitää täyttää virallinen hakulomake. Täytetyn hakulomakkeen lisäksi tarvitset kaksi eri henkkaria esim. passi ja kansainvälinen ajokortti, viisumisi ja todistuksen pankkitilistä, jonka saat mukaasi pankkivirkailijalta.
-Paikallinen puhelinliittymä kannattaa hommata, jos on pidemään reissussa tai tiedossa. Itse hommasin Vodafonen liittymän ja latasin sinne soittamalla ja verkkopankissa maksamalla kaksikymmentä dollaria. Liittymiä saa ostettua esimerkiksi ruokakaupoista tai matkapuhelinliikkeestä. Useilla reppureissaajilla on paikallinen liittymä ja yhteydenpito helpottuu.

Pakkauslistaa:
-aurinkovoide
-lakki
-vaelluskengät, lenkkarit ja lipokkaat
-mikrokuitupyyhe vie väemmän tilaa kuin "tavallinen"
-kuulakärkikynä + reissuvihko
-puhelin +(kamera)
-adapteri ja tarvittavat latauspiuhat
-juomapullo
-mieti paljonko tarvitset oikeasti vaatetta
-hygieniatarvikkeet

Mieti millaisen reissuun olet lähdössä. Bikinit eivät paljoa tilaa vie, mutta uida voi esimerkiksi urheiluliiveillä tai erämaassa nakuna (tai suomalaiset muutenkin missä vain ja milloin vain, heehee). Itselle tärkeiksi tavaroiksi nousivat ehdottoman hyvin toimiva Osprayn rinkka, vaelluskengät, vettä hylkivä tuulipuku, päätä suojaava huivi, aurkinkovoide, hyvät sukat. Lisäksi Spotify, jonka soittolista on jäänyt elämään reissun jälkeenkin tuoden muistoja, tunnelmia ja tunteita. Todellakin sopii fiilistelyyn milloin vain. Pidin reissun päiväkirjaa.
Uudesta-Seelannista ostimme halpisteltan, makuupussit ja jumppa-alustat, koska reissuun mahtui kuukauden telttailujakso. Melkein mitä vain saa hommattua Uudesta-Seelannista, joten ei hätää, vaikka ainoatkin alushousut unohtuisivat kotiin.

4. Tee juttuja
Jos ja kun reissaat maapallon toiselle puolelle, kannattaa pohtia asioita, joita todella haluat toteuttaa. Reissussa ollessa voi tulla eteesi asioita, joita et ole ajatellut tekeväsi, mutta haluat hetken mielijohteesta tehdä ja se on OK. Kokoat oman reissun ja saat tehdä siitä näköisesi.

Kirjoja saa luettavaksi useista hostelleista ilmaisiksi (kirjanvaihtopalvelu). Hostellit saattvat tarjota pyykkikoneen ja kuivurin melko edullisesti, yleensä noin neljän dollarin hintaan. Jotkut hostelit tarjoavat mausteita, teetä ja kahvia ilmaiseksi majoituksen yhteydessä, jopa riisiä ja pastaa saattaa saada tiskin takaa. Autoja on vuokrattavana ja isompia retkeilyautoja saattaa saada edulliseen hintaan ostettua.
Pohjoisella saarella kulkee mukavasti ja edullisesti bussilla. Eteläsaarelle suosittelen autoa, koska julkinen kulkee selvästi heikommin verrattuna pohjoiseen.
Edullisin ruokakauppa on Pak n Save http://www.paknsave.co.nz/.

Mihis sitä sitten lähtisi? 

Anna mä bloggaan

Bylsiminen on sitä itseään

Ihmiset ovat alkaneet bylsiä. Ihmiset ovat bylsineet jo kauan sitten. Bylsiminen on bylsimistä. 

Kesäkumilla höystetyt biisit soivat joka tuutista eri radiotaajuuksilta. Miksi ihmiset tulevat niin kertakaikkisen viriileiksi kesällä? Saa niitä kumeja ostettua talvella ja syksylläkin. On ohutta ja juomullista ja mansikalle maistuvaa. Aivan huikeetahan tuo on tavallaan. Miksi yleensä syksyllä ei saa ilmaisjakeluna kortsuja kotiin, mutta kesällä keskustassa kävellessä saa kesäkumin käteensä keskellä vilkasta katua? Näen aivan selvän markkinaraon eri kumikuukausien mainonnassa. Ei kesäkuu kai niin ihmeellinen aika ole pistää ja pistellä menemään kuin lokakuukaan. Vai mitä mieltä sinä olet? Kyllä, tällaisia asioita minä olen tässä pohtinut ja haluan syynätä asiaa vielä lisää. 

Mikäs oliskaan oikeesti kuumempaa, kun pistää menemään oikeen ihanan hikisessä teltassa kesäpäivän iloksi. On siinä toinen tai kolmaskin ihminen ihan iholla ja tuntuu että happi loppuu ihan jokaiselta. Kumppani tuoksuu tai haiskahtaa ihan grillimakkaralta, koska kesällä ei juuri muuta syödä. Sitten bylsitään lisää, koska se on ihan kivaa ja kuluttaa sopivasti kaloreita eli ei muuta kuin kesäkuntoon bylsimällä hikisissä teltoissa! Välissä juodaan lämmintä pussikaljaa ja taas otetaan uusintakierros siellä hikisessä, grillimakkaran/soijanakin tuoksuisessa teltassa.

Tilannetta voi verrata johonkin ihanan kylmään talvi-iltaan, jolloin kynttilät palavat ja kultasi on laittanut saunan lämpeämään, imuroinut ja kaatanut lasillisin viiniä. Sitten siinä vähän hipelöidään, hymyillään ja ollaan ihan pikkasen ujoina. Vähän jopa kiusaantuneena ollaan myös ja mietitään hiljaa mielessä sitä, että kumpi tekee tällä kertaa aloitteen. Menee vielä hetki ennen kuin toinen uskaltautuu heittaytyä toisen kaulaan. Pusi, pusi ja hali päälle. Ai niin ja ei muuten ehkä haise grillimakkara, eikä edes soijanakki.

Bylsivätkö ihmiset siitä syystä, että haluavat lapsia? Vai haluaako joku bylsiä siksi, että on sitten kerrottavaa kavereille? Onko sittenkin bylsiminen suorite? Jos siinä toinen tavallaan suorittaa ja toinen on kohde tai vaikka molemmat suorittavat ja jotenkin jopa siitä suoriutuvat. Loppuuko bylsiminen avioitumisen myötä? Minulla olisi niin monta kysymystä tästä aiheesta, että pääni on yksi iso kysymysmerkki. Kyllähän ihmiset varmasti bylsivät avioitumisen jälkeenkin, koska lapsia syntyy niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Itselleni on aivan sama milloin niitä syntyy. Pääasia on se, että syntyy ja mielellään aika paljonkin vauvoja, koska sittenpähän minulla riittää töitä. No, tuon ei ollut tarkoitus olla niin itsekäs lause, (hehe) mutta totta se on! Vauvabisnes elikkäs synnytysbisnes eli lisääntyminen on vain mun bisnes eli mun työtä tai oikeastaan työskentelen sen parissa.

Mitenkäs esimerkiksi yh-mutsit, että lähtevätkö he lastenvahdin saatuaan bylsimään naapuruston ihmisiä? Samalla kun joku vieras tai tuttu nukuttaa kotona Jaakkoa ja syöttää Veetille iltapuuroa. Onko siinä samalla jännistystä, että tuleeko niitä pieniä kersoja eli puuronsyöjiä lisää talouteen? On oikein, että yksinhuoltajaihmiset saavat osakseen kesäkumeista ja bylsimisestä, jos vain itse tykkäävät ja partnerin olisi hyvä tykätä myös. Kyllä jokainen tarvitsee sitä omaa aikaa ja aikaa muiden kanssa, aikaa toisen ihmisen kanssa, aikaa toisen aikuisen kanssa, eli sitä hiton laatuaikaa, koska #laatuaikaa on paras eli the best häästäägi everrr grr.

Kuka bylsi ketä, missä ja milloin? Muistatko ekan bylsäisysi? Oliko se nopea tuikkaisu vai uuvuttava ravirata vai kenties unelmabylsäisy? Onko ensimmäinen kerta vielä edessä? Onko vain parempi, että ei edes muistele juuri sitä ensimmäistä kertaa tai toista? Asioita tapahtuu ja tänään todellisuus voi olla jotain muuta kuin se oli silloin teininä tai äitinä tai lapsettomana. Käyttäkää tarvittessa itsellenne sopivaa ehkäisyä ja suojautukaa seksitaudeilta. Täti on nyt puhunut tai kirjoittanut tai ainakin miettinyt. Noni, lovee ihmiset, lovea!

Lähetää jokaiseen yöhön voitolla. 

Elli 
Anna mä bloggaan tai bylsin tai miten vain ja miten päin tahansa. 
Aaaah.