Ainoana toiveena paloauto

Nyt on hyvä aika syödä oikein mausteista kanakeittoa kookosliemellä ja jälkiruuaksi voi ottaa esimerkiksi jogurtti-pähkinäsekoitusta. Olen jotenkin nyt alkanut perehtyä ruuanlaittoon. On kiva kokeilla erilaisia ruokia ja etenkin kiva syödä niitä. (Jalkapallo vie paljon energiaa) Keitosta saa mukavasti lämpöä ja puhtia pimeyteen. On toisaalta tosi kivaa, että on pimeää ja synkeää, koska on aivan OK nukkua päiväunet viltin alla. Välillä voi vähän aivastella syksyn ja tulevan talven kylmyyttä

Pimeys on laskeutunut maille ja mannuille. Ihmiset kävelevät ilmeetöminä katuja pitkin huput päissään ja pelkäävät jäävänsä auton alle kaikessa synkeydessä. Joku outo on jo laittanut kirkaan siniset jouluvalot ikkunoihin ja hänestä juorutaan naapurustossa. Ihmiset sinnittelevät ja odottavat. Yksi odottaa joulua, toinen odottaa talvilomaa ja kolmas lomamatkaa. Itse en odota mitään. Joulukortit olen jo tehnyt ja sen vuoksi löydän vieläkin joskus kimaltelevia hileitä asuntoni lattialta. Tiedän kaikki joululahjahankintani ja osan olen jo ostanut. On ollut jossain välissä aikaa ja kaikki jouluun liittyvä on mielestäni kivaa tekemistä.

Pimeät illat kannattaa viettää kotona jouluapua.fi -sivustoa selaillen. Olen ihmeissäni, koska Suomessa niin moni perhe pyytää apua. Itse olen lähettänyt perheille muun muassa äitini neuvomia villasukkia ja vastannut lasten joululahjatoiveisiin. Kuvitella, että Kalle 6, ei ole koskaan saanut joululahjaa ja ainoana toiveena hänellä on oma leikkipaloauto tai Alma 4 toivoo itselleen villasukkia kylmää talvea varten sekä jouluruokaa. Pistää kyllä miettimään ja pisti kyllä auttamaan. Minä olen saanut monta lahjapakettia joka vuosi!

Sitten pimeys kuin ihmeen kaupalla väistyy ja alkaa pikkujoulukausi ja silloinhan kaikilla on hauskaa. Pukeudutaan pikkumustaan ja joulunpunaiseen sekä säihkeeseen. Isketään työkavereita ja koko loppuvuosi onkin yhtä noloutta, punastelua ja lopulta sairauslomaa. Varokaa pikkujouluja, ne ovat vaarallisia. Itselläni on tulossa kolmet pikkujoulut ja odotan niitä kauhun ja ilon sekaisin tuntein. Mutta odotan niitä silti, koska parhaimmillaan pikkujoulut tuovat valoa pimeyteen ja säihkettä sääriin (ja huuliin ja hiuksiin ja alusvaatteisiin)...

Jouluapua.fi -----Klikkaamalla linkkiä pääset katsomaan karttaa, jossa perheet pyytävät jouluapua. Suosittelen lämpimästi vierailemaan sivustolla.

Pimeydessä ruokaillen,
Elli 
Anna mä bloggaan

Anna mä tuen sua

Olen doula. Olen vapaaehtoinen naisen rinnalla kulkija. Olen vapaaehtoinen synnytystukihenkilö. Olen vapaaehtoinen. Teen sitä vapaasta tahdosta. Vau, vapaa tahto on hieno asia. Kukaan ei pakota, tahdonvapaus. Meitä doulia on Helsingissä enemmänkin. Maailmassa on jo aika monta tällaista. Olen odottajan tuki. Näen odottajaa, perhettä, yksinäistä, kumppanuksia ennen vauvan syntymää, olen mukana synnytyksessä ja tapaamme synnytyksen jälkeen. Tämä on suhteen perusrunko. Tukisuhteesta en saa rahaa, mutta saan siitä voimaa, ajatuksia ja hyvää mieltä.

Olen kuuntelija, kannustaja ja välittäjä. Olen valmis kohtaamaan toisen tunteita ja tuntemuksia. Olen valmis kasvamaan vierellä, olen valmis oppimaan. Olen kiinnostunut elämästä ja sen merkityksellisyydestä sekä merkityksettömyydestä. Syntymän ihme on olemassa, olen nähnyt sen ja haistanut sekä kuullut. Sinä olet olemassa ja minä tässä kirjoitan. Näin joulun alla halusin tehdä tekstin vapaaehtoisista.

Mitä tapahtuu, kun tällaisia doulia laitetaan viettämään lauantaita yhdessä? Mitä tapahtuu, kun tapahumana on pikkujoulut?

Aluksi halaamme toisiamme. Olemme kaikki pukeneet yllemme villasukat, se yhdistää meitä. Nauretaan ja jutellaan. Kerrotaan omat kuulumiset, omien perheiden kuulumiset, kerrotaan sinkkuelämästä, kerrotaan säästä ja joulusta. Mietitään elämää ja ajatuksia, välillä ollaan hetki ihan hiljaa. Juodaan kuumaa glögiä manteleilla ja rusinoilla. Syödään suolapaloja ja makeita herkkuja. Hymyillään ja ollaan vaan niin lämpimiä, kun on villasukatkin jalassa.

Ohjelma alkaa. Teemme kipsitöitä Eero opastuksella. Kehumme toistemme töitä, ne ovat kauniita ja niissä on paljon ajatuksia takana. Kipsi on jännä materiaali. Se on märkää, mutta kuivuu ja kovettuu. Se lukitsee ajatuksen johonkin muotoon. Alla on minun luovuuteni leikki. Arvaatko mistä se kertoo?

Se kertoo minusta, elämästäni ja ajatuksistani. Siinä ovat käteni ja niistä lähtee elämän puu. Loput jätän sinun mietittäväsi. Tietääkseni taide jättää usein jotain myös katsojalle. 

Menemme syömään nepalilaiseen ravintolaan. Jokainen tilaa mieleistään ruokaa listalta. Nautimme ruuasta ja seurasta. Puhumme muun muassa synnytyksestä ja seksistä. Pöydässä vallitsee ääretön tasavertaisuus ja arvostus. Arvostamme toisiamme ja tiedämme, että työtämme kiitetään. Olemme arvokkaita juuri tuossa hetkessä ja arvokkaita vielä huomennakin. Olemme pieni yhteisö ja tuemme perheitä puhtaasta vapaaehtoisuudesta. Meitä yhdistää halu auttaa, halu olla läsnä, halu kulkea vierellä. Laulamme pyynnöstä ravintolassa Joulumaan ja saamme aplodit. Jäämme vielä istumaan ravintolaan ja loppu on historiaa. Tuo päivä oli hyvä päivä olla. Tänään nostan hattua vapaaehtoisuudelle!

Tässä linkki Eeron kotisivuille. 

http://www.eerolintusaari.com/