Näytetään tekstit, joissa on tunniste työelämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työelämä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Valmiudessa tässä ja nyt

Olen nyt valmistunut kätilö ja elämäni ei ole muuttunut juuri miksikään. Vai onko elämääni sittenkin tullut jotain uutta? Kumppani? Koira? Harrastus? Muutto? Lottovoitto? Mietitäänpäs nyt näitä juttuja taas yhden blogikirjoituksen verran. Olen edelleen sinkku ja edelleen 23. Asun edelleen samassa asunnossa eikä minulla ole vieläkään koiraa, eikä leivänpaahdinta. Kyllä, haluaisin ostaa itselleni punaisen leivänpaahtimen. En ole voittanut lotossa, viimeksikin oli niin sanotusti tyhjä arpa.

Perjantaina 29.5. se tutkintotodistuksen hakeminen sitten tosiaan tapahtui. Se päivä oli hyvin tavallinen perjantai. Tosin kävin kalliilla kampaajalla laittamassa kutrini eheiksi ja naamaani laitatutin sopivan pakkelikerroksen. Olinhan ollut kolme edeltävää päivää 38,5C kuumeessa. Tummat silmänaluseni todella tarvitsivat tujauksen peitevoidetta. Silmäni saivat tummat lisäripsiräpsyttimet ja oloni oli eheä. Poskiini tupsutetut puuterit saivat muutoin kalpean naamani heräämään eloon. Olin valmis juhliin.

Tutkintotodistuksen saatuani en voinut käsittää, että opiskelut olivat ohi ainakin hetkeksi. Oloni oli epätodellinen. Lähdimme huikealla opiskeluporukalla Parikkalaan viettämään valmistujaisia. Tunnelma siellä oli ihana ja Helsingin kadut olivat vaihtuneet maalaismaisemaan. Oli aika hengähtää ja nauttia. Omat juhlani vietin siitä seuraavana viikonloppuna. Oli skumppaa ja nättiä mekkoa. Oli kukkia ja naurua. Oli paljon ihania ihmisiä ympärillä ja se tuntui kieltämättä hyvältä. Äiti vähän itki puhettä pitäessään. Äitini sai sanoa ääneen, että tytär on saavuttanut unelmansa. Toivoin sillä hetkellä, että kaikki äidit saisivat joskus sanoa niin.



Nyt olen ollut töissä ensimmäisen viikon. On ollut aamuvuoroa ja on ollut iltavuoroa ja ihan kohta  on yövuoroakin. Näen unta, että hoidan ja hoitelen ihmisiä. Hoitelen vauvoja ja perheitä ja äitejä ja kaikenlaisia ihmisiä. Pääni on jokseenkin pyörällä. Haisen kotonakin lämpimältä äidinmaidolta ja synnyttelen öisin itsekin lapsia. Perusmeininkiä! Toisaalta kaikki on myös niin siistiä. Ei tarvitse juosta kouluun ja sitten sinne töihin, voi mennä vain töihin. Töistä saa rahaa ja se helpottaa ehkä jossain määrin elämää. Töissä tapaa uusia ihmisiä ja saa juoda paljon kahvia. Töissä on haastetta, huisketta ja joskus vähän sähellystä. Lisäksi elämääni on tullut vapaapäiviä. Ensimmäinen viikonloppuni oli vapaa ja tällä viikolla on kaksi arkivapaata. Ihan kummallista, että on oikeasti vapaata. Voi tehdä melkein mitä huvittaa. Siistiä, siis todalla on siistiä!

Olen jatkanut jalkapallon harrastamista eli olen jalkapalloileva kätilö. Olen myös jatkanut doulavapaaehtoisena toimimista. Haluan sykkiä edelleen. En tiedä mikä tämä energiamäärä itsessäni on. En halua jäädä makaamaan vaan haluan mennä ja todellakin kokea. Seuraavana elämässäni on tulossa Sveitsin matka, Ilosaaren iloiset festivaalit, mökkireissu Heinävedelle ja kukapa sen tietää mitä muuta onkaan tulossa! 


Olen valmis tulevan kesän haasteisiin. Olen valmis haastamaan itseäni. Olen valmis olemaan valmis kätilö. Olen valmis uuteen seikkailuun. Olen valmis oppimaan lisää. Olen valmis tekemään uusia unelmia. Olen valmis olemaan tässä. 

Anna mä bloggaan
Elli