Reissu Sveitsiin tuli heitettyä, ihan mieletöntä. Sää helli turistia kerrassaan ja sain ehkä kaksi aivan uutta pisamaa nenänvarteeni. Lämpötila pysytteli noin kolmessakymmenessä asteessa ja voi hyvänen aika mitkä maisemat! Olin aivan sanaton, kun näin ensimmäistä kertaa Sveitsin kauneuden edessäni. Katselin ympärillä olevia vuoria, joiden kaukaisimpia huippuja peitti jää ja lumi. Niiden rinteet olivat vehreät ja ylpeät kaikista kasveistaan, rosoistaan ja kivirykelmistään. Edessäni välkkyi sininen ja kirkas järvi, jonka pieni aallokko hohti auringonsäteiden loisteessa. Oli lehmiä, aaseja, perhosia ja heinäsirkkoja. Oli ystäviä ja komeita sveitsiläisiä ihmisiä. Huomasin jälleen, että rakastan matkustelua.
Kaunis ja ihana hääpari sai toisensa ja tunnelma oli täynnä iloa, lämpöä ja rakkautta... Tähän väliin pieni nielaisu ja silmäkulman onnenkyyneleen pyyhkiminen pehmeällä nenäliinalla, koska siis en voi käsittää miten ihanaa on nähdä toisten rakkaus. Siinä on jotain todella siistä. Samalla voi hetken uskoa, että kyllä minäkin joskus menen naimisiin, saan ehkä itsekin pukea ylleni kauniin häämekon ja olla prinsessa.
Sinkkumuija, entinen kätilöopiskelija, nykyinen kätilö, outomuija Hensingistä, 23 vee, punapää, BOOOOM. Voitte uskoa, että hetken vain katselin ja otin kuvia. Otin lisää kuvia ja huokailin. Uin siinä sinisessä järvessä, juhlin häät, matkustin junalla ja otin lisää kuvia.
Olen miettinyt tässä viime viikonloppuna rakkautta, avioliittoa ja kumppanuutta. Aivan uskomatonta, että kaksi ihmistä voi löytää toisensa ja tulla toimeen niin hyvin, että haluaa jakaa koko loppuelämän juuri sen toisen kanssa. On valmis jakamaan ilot ja surut, lapset ja lemmikkieläimet, asunnon ja hautapaikan. Haluaa vain olla sen toisen kanssa. Luulen, että rakastuneet ihmiset uskovat etenkin elämään ja siihen, että elämä on se, mikä kantaa. Mielestäni siihen kannattaa uskoa. Kyllä! Elämä ottaa, elämä antaa, elämä kantaa. Näin sinkkumuijana tämä rakkaudesta ja avioitumisesta ja kaikenmoisesta pariutumisesta kirjoittaminen on aina yhtä helppoa. Ehkä se ei ole elämä joka kantaa vaan rakkaus.
Sveitsin reissun iso ja painava matkalaukku on purettu, pyykkiä pesty ja matkakuvia katsottu. Olen pohtinut taas tuhansia asioita pienillä aivoillani. Olen tehnyt havaintoja Sveitsistä, rakkaudesta ja hääelämästä. Toivon, että saan olla todistamassa vielä monien ihmisten rakkautta. Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä erää.
Mikä parasta, seuraavan viikonlopun reissua varten on uusi laukku pakattu. Laukku, joka sisltää teltan, retkipatjoja, kesähameita, värikkäitä toppeja, kumisaappaat, aurinkorasvaa ja ei muuta kuin tytöt lähtee tanssimaan ja mitenkäs se biisi menikään. Lisäksi on toinen kassi, joka on oma ihana hippireppuni. Hippireppu olalle ja kesän yöhön tanssimaan.
ILOSAAREN FESTARIELÄMÄ, MÄ OLEN VALMIS. Nähdään perjantaina siellä!
Elämä kantaa.
Elli
Anna mä bloggaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti