Tulevaisuus on jotain. Oikeasti se on varmasti jotain. Haluaisin nyt ihan heti suklaata, mutta en voi syödä, ettei reidet leviä. En voi syödä jatkuvasti, koska muuten elimistöön kertyy liiaksi rasvaa ja iholle tulee sellaisia ihramuodostumia. No, täytyy myöntää, että juuri eilen katsoin Ensitreffit alttarilla ja voin sanoa syöneeni sen aikana irtomakeisia. Poltin kynttilöitä ja ajattelin, että ihanaa olla kotona. Toissapäivänä kävin juoksemassa Töölönlahtea ympäri. Se tuntui pahalta, tuli hiki ja tuntui, että henki ei kulje riittävästi. Toisaalta maisemat olivat kauniit ja ihmisten ohittaminen tuntui huikealta. Kun joku pikakiituri meni itseni ohi, arivoin heti ohittajan olevan vähintäänkin maratoonari.
Olen ajatellut, että voisin lähteä hyvin tuohon Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan. Voisin hyvin astella häämekossa alttarille ja toivoa parasta. Nyt näin sinkkunakin olen toivonut parasta, turhaan. Mutta ehkä minun pitääkin mennä vain suoraan naimisiin! Alan miettimään tätä vakavissani.
Olen nyt jotenkin virkeämpi kuin kesällä. On ihan kivaa, kun voi laittaa iltahämärässä tuikut palamaan. Voi juoda monta kuppia vihreää teetä päivässä, eikä tule hiki vaan sellainen mukava lämpö. Syksy on kaunis, eikä vuonna 2015 se ole ollenkaan huono, inhottava, kylmä, eikä liian märkä. Ja älä vain ajattele, että olisin itse rakastunut, olen vain katsonut rakkausohjelmia. Se riittää tämän hömpötyksen kirjoittamiseen ja tämän fiiliksen saamiseksi.
Olen intoutunut jalkapalloon edelleenkin. Olen tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin. Olen vaihtanut sitten kuluneen kesän jälkeen työpaikkaa ja elämä on tällä hetkellä jonkinlaisessa muutospyörteessä. Silti on ihanaa katsoa iltaisin kynttilöiden valossa Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa ja elää hetkiä jossain erittäin makeassa ja vaaleanpunaisessa pumpulissa, syödä irtokarkkeja ja olla hetki miettimättä yhtään mitään. Voi höntsätä ja höllätä eli nollata.
Olen aloittanut oman stressinhallintakurssin. Se sisältää juurikin näitä pumpulimaisia iltoja, koti-iltoja, höntsäämistä. Olen aloittanut tekemään ristikkosanatehtäviä ja lukemaan kirjoja. Nämä ovat kaikki tervetulleita, koska elämä on oikeasti ihan hirveen rankkaa, eikä sen tarvitsisi olla. Elämä on aivan perseestä. Oikeasti en voi ymmärtää, että ihmisiä hukkuu merillä, kukaan ei auta, ketään ei kiinnosta ja ihan sama ja mitä välii vielä siihen päälle. Olisi ihanaa, jos tulisi päiviä, ettei tarvitsisi välittää. Ei tarvitsisi välittää mistään. Syntyvistä huonokuntoisista vauvoista, ukin kipeästä lonkasta tai kissan takkuisesta turkista. Olen nyt vain sattunut ottamaan elämäntehtäväkseni jonkinasteisen välittämisen, huolehtimisen ja asioista ahdistumisen ja se on ihanaa ja kamalaa ja pelottavaakin ja tärkeää.
Eikö kaikki voisi olla hyvin ja kivasti ja onnellisti. Miksi en saa elää pumpulimaailmassa? En tiedä, mutta ei tämä mitään helppoa ole. Uusi työpaikka on jännittävää, haastvaa, stressaavaa, mielenkiintoista ja villiä. On niin villiä! Saa pukea hoitsuvaatteet ylle ja kävellä käytäviä stetoskooppi kaulalla tärkeänä. Se ei oikeastaan ole kovin kivaa ihan aina. Saatat löytää huoneesta tuupertuneen äidin tai samana päivänä syntyy kuollut pieni vauva. Se on elämää ja kuolemaa, mutta huomenna voimme olla vieläkin parempia, tarkempia, ovelampia ja kehittyneempiä. Näihin kepeisiin tunnelmiin liitän vielä yhden kappaleen.
Olen ajatellut lähteä "kehittämään" tätä blogiani. Tuumailin, että lähden tutustumaan ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Kutsun itseni luokseksi ja teen siitä jutun blogiini. Voit laittaa minulle viestiä Facebookin Anna mä bloggaan -sivun kautta ja sovitaan treffit. Haluaisin etenkin tutustua eri ammatteihin/opiskeluhommiin ja voisin tulla vaikka työpaikallesi vierailulle. Haluaisin esitellä blogissani esimerkiksi liikunnanohjaajan, raksatyöntekijän, ompelijan, suunnittelijan, kotiäidin, koti-isän, baarimikon, tiskarin, tatskarin, muusikon, presidentin, siis ihan kenet tahansa... Juuri vaikka sinut! Ollaan koodissa! TuiTui.
Huomenna on uusi päivä.
Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti