Kainalokarvasta hunajaiseen parisuhteeseen

Tiedätkö sen tunteen, kun tulet kotiin ja ihanat kukat odottavat raikkaassa vedessä maljakossa pöydällä? Puolisosi on kokannut sinulle maittavan päivällisen ja antaa suukon. Muistatko sellaista päivää, että puolisosi on laittanut tiskit koneeseen pyytämättä tai sellaista päivää, kun puolisosi on osannut ostaa juuri oikeat ainekset ruokakaupasta ilman tekemääsi listaa? Joskus puolisosi yllättää sinut suklaalla ja joskus pestyillä pyykeillä. Toisinaan hän on saattanut imuroida tai laittaa lapset ajoissa nukkumaan. Puoliso jaksaa silloin tällöin jopa kuunnella kiukkuiluasi tai lohduttaa, kun tarvitset tukea.

Olen kuullut, että parisuhteessa eläjät ovat katellisia sinkuille ja sinkut kateellisia suhteilijoille. Itse edustan sinkkua.

Tulen kotiin ja astiat ovat juuri siinä asennossa mihin ne ennen töihin lähtöä jätin. Pöydällä on itse ostamat kukat, tosin lakastuneina limaisessa maljakkovedessä. Roskapussi on hajusta päätellen ollut liian monta päivää paikallaan asunnossa. Olen saattanut käydä kaupassa ja yllättänyt itseni hedelmillä ja suklaapatukalla. Sitten raivoan seinille ja toivon, että epätoivoiset naapurini kuulevat hätäni. Itken iltaisin itseni uneen tyynyä vasten. Sanon hyvää yötä iphonelleni ja katson vielä kerran, onko joku lähestynyt minua Tinderissä. Yleensä ei ole.

Puolisosi haluaa lisää lapsia ja sinäkin haluat. Alatte hankkia lasta ja se vasta kivaa onkin. Puolisosi vie sinut aamulla töihin valmiiksi lämmitetyllä autolla ja toivottaa hyvää työpäivää. Voit kertoa päivän aikana kertyneet salaisuutesi illalla puolisollesi tai voitte jutella vaikka politiikasta tai ihmisten nälänhädästä. Voitte vähän naljailla toisillenne tai voit yrittää pihtaa. Voitte riidellä ja pian onkin sovinnon aika. Teillä on toisenne ja arjen haasteet ovat teille yhteisiä.

Menen töihin ja toivon selviäväni päivästä. Kukaan ei toivota minulle hyvää työpäivää ja toivon itse vain, että päivä loppuu ajallaan. Työrupeaman päätyttyä menen kuljailemaan kaupungille, koska kotonakaan ei ole mitään, eikä ketään. Pyörin ja hyörin kaupasta toiseen ja saatan nähdä ystävää kahvikupposen äärellä. Ostan jonkun uuden paidan ja alan panikoida, että sen on tehnyt joku alaikäinen huonoissa työoloissa Bangladeshissa. Tulee vähän huono omatunto. Menen sen huonon omantunnon kanssa kotiin, koska en jaksa enää seilata kaupungillakaan. Lähden illalla baariin ja löydän jokun tuntemattoman, joka yrittää saada sitä, jota ei valitettavasti tänään saa ja sitten hän lähtee pois ja löytää jonkun blondin ja sitten he poistuvat baarista yhdessä. Itse menen bussilla kotiin ja toivon, että olisin muistanut väliveden ja viedä ennen lähtöäni roskapussin jätekeräykseen, koska kotiovellani haisee vanha soijanakki.

Puolisosi yllättää sinut ihanalla aamupalalla. Syötte sängyssä ja katsotte sisustusohjelmia. On sunnuntai ja elämä vain hymyilee ja niinpä hymyilette tekin. Kutitat puolisosi karvaisia kainaloita ja itse kikatat. Höpölöpö kultamussi, sisupussi, söpöliini, ruusunnuppu ja hunajaa päälle. Olette koko sunnuntain söpösti ja illalla näette omia kavereita, koska ilman omia kavereita parisuhde on naistenlehtien mukaan mahdollisesti tuomittu tuhoon.

Itselläni on hirveä sunnuntain olotila, koska pian alkaa taas uusi sinkkuviikko. Käsivarressani on jonkun hepun puhelinnumero ja yritän pestä sitä pyykinpesujauheella pois. Eiliset meikit ovat kasvoillani ja tukkani on lakan kovettamana epäsiististi pystyssä. Toivon, että oloni parantuisi. Katson yksin sisustusohjelmaa ja en edes uskalla haaveilla siinä olevista tuotteista. Ajattelen hetken, että ehkä sitten joskus ja sitten lyön itsenäni, koska haluan olla koko päivän sellainen toivon menettänyt sinkkunainen.

Kävelen lähimmälle filminvuokrausasemalle ja ostan neljän euron namipussin ja pullon kokista. Kaadun perseelleni johonkin väärässä kohdin olevaan kuralätäkköön ja otan selfien: #paskapäivä. Menen takaisin kotiin ja syön karkkipussin sisällön niin nopeasti, että tulee huonoa oloa ja ahdistusta. Menen istumaan tietokoneelle ja päivitän loppuillan Facebookin etusivua ja toivon, että joku julkaisisi jotain.

Sitten muistankin, että MINUN piti maksaa laskut, imuroida, tiskata, viedä roskat, vaihtaa autoon kesärenkaat, soittaa mummille ja kysyä kuulumiset, käydä hakemassa töihin eväät, vaihtaa lamppu olohuoneen valamisimeen, ostaa äidille syntymäpäivälahja ja tehdä töihin esitelmä monikulttuurisesta imetyksestä sekä parsia yksi reikäinen villasukka. Lopulta käärin hihat ja teen koko listan, koska kukaan muukaan niitä ei tule tekemään. Olen siis oman elämäni sinkku ja oikestaan myös diktaattori ja prinsessa ja huoltomies ja siivooja ja maksaja ja huolehtija ja kokki ja olen oikestaan ihan onnellinenkin.


Hm,
Elli
Anna mä bloggaan