Nyt meni oudoksi, mutta silti olen

On tullut toiveita. On tullut toive, että kertoisin itsestäni. On tullut toive, että kertoisin kuka olen. 

Elli on hulivili.

Elli on höhlä.

Ellistä tulee näyttelijä, kätilö ja lääkärikin.

Elli tukee välilihaa klassisesti ja arvostaa elämää.

Elli on tonnikeiju, pieni möhköfantti.

Elli matkustaa Afrikkaan, hulluhan hän on.

Elli on metsän oma takkutukka.

Elli on koulukuntien nörtti, hikke oikeen.

Elli pitää lapsista ja haluaa itsekin sellaisia monta.

Elli on työnarkomaani, niin he sanovat.

Elli tuhlaa liikaa, aivan liikaa, mutta aikaa hän ei tuhlaa.

Elli on sekopäinen muija, sellainen sinkkumuija, ah.

Elli ei ole hiljaa, hän puhuu, pulputtaa ja kertoo tarinoita.

Elli on vielä pikkuinen tyttö tai joskus haluaisi olla.

Elli nauraa liikaa, siitä tulee suupieliin ryppyjä.

Elli näyttää Pepiltä ja on yhtä voimakaskin.

Elli soittaa pianoa liian harvoin, kun soittaa, kaikki pyytävät häntä lopettamaan.

Elli tekee vieläkin liikaa töitä, mutta ei pala loppuun, koska nauraa.

Elli tanssii hassusti, yrittää olla joku tanssija.

Elli hassuttelee.

Ellille nauretaan ja se on ihan okei.

Elli nauraa, ainakin omille jutuille joskus.

Elli velli papana, istui oven takana.

Elli luuhaa kylillä, missä se Elli nyt taas on.

Elli kirjoittaa.

Elli kirjoittaa ja muut ihmettelevät.

Elli kirjoittaa vielä vähän lisää.

Elli ei polta tupakkaa, se savuke haisee pahalta ja tappaa. 
Elli ei ole röökimuija.

Elli on ihminnen, juu on hän.

Elli meidän Tähtisilmä, Pelargonia, Kullanmuru.

Elli kiroilee joskus helvetisti liikaa.

Elli on friikki, so what.

Elli on aurinko, tähdet ja kuu.

Elli näkee kummia unia, voihan mielikuvitus! 

Elli puhuu liikaa puhelimessa, saa kohta korvapöhön. 

Se on meidän Elli, hymysuu, hippitäti, hössöttäjä.
Elli on tuuliviiri.

Elli paiskaa oven kiinni ja näyttää maailmalle. 

Kuka sinä olet?

With love,

Elli

Anna mä bloggaan

Anna mä esittelen itseni

Muistan kuinka juoksin pitkin hiekkarantaa läheisellä uimamontulla.  Äiti oli varoittanut, että varpaisiini saattaisi osua koiran kakkaa tai rikotun kolmosoluen lasinsirpale. En minä pelännyt, juoksin vain ja nautin. 

 Synnyin kirpeänä pakkaspäivänä. Linnut lauloivat lämpimikseen ja tuuli oli pohjoisesta. Äiti ja isä nauroivat katkeralle itkulleni onnessaan. Eivät kätilöt olleet koskaan nähneet niin vihaista tyttövauvaa. Siitä minä sitten lähdin kasvamaan.  Sain eväiksi elämään ravitsevan äidinmaidon, läheisyyden tyydytyksen hyvän yön suukoilla ja iltaisen peittelyn viattomuuden viltillä.

Löysin kerran mustan kanin puupinon alta. Se oli erilainen kuin muut tapaamani kanit ja niinpä otin sen lemmikikseni. Naapureilta sain lainaan ruostuneen häkin ja hain eläinkaupasta siskoni rahoilla sille juomapullon sekä ruokaa. Äiti laittoi ilmoituksen lehteen, että olimme löytäneet karanneen kaniinin. Vieras perhe haki sen omakseen. Olivat kuulemma kadottaneet edellisen kanin. Sama tuo pitkäkorvainen ihmettelijä ei ollut, mutta veivät sen silti. Minä en tullut siitä surulliseksi, koska kerran kani pissasi päälleni kesken lastenohjelmien ja jouduin pesemään itse petivaatteeni.

Lapsuudessani harrastin myös nuijapäiden kasvatusta. Hain punaisella muoviämpärillä sammakon liukkaita jälkeläisiä läheisestä syvästä lätäköstä. Juttelin kymmenille nuijapäille ja tein ämpäristä niille uuden kodin. Laitoin sangon pohjalle kiviä ja etsin metsästä erilaisia kasveja, joista uskoin niiden pitävän. Kerran laitoin ämpäriin myös yhden ällöttävän elukan, jolla oli jonkin sortin pihdit käsinään. Tiesin sen itse ilkimyksen tappavan nuijapäitä, mutta ajattelin sen olevan loogista: kaikki eivät vain selviä hengissä. Lopulta aina vanhempani käskivät palauttaa sammakon poikaset, nuo limaiset ruskeat nuijapäät takaisin syvään lätäkköön. Kertaheitolla kaadoin ämpärillisen vettä kivineen lammikkoon ja toivoin, että olisin saanut kasvattaa ne suuriksi rupisammakoiksi leikkimökissä.

Lapsuuteni koostui naurusta ja naarmuista. Elämänjanoni oli valtava. Olin tutkimusmatkailija ja jääräpää. Halusin tulla kätilöksi ja presidentiksi. Hulluttelin niin, että moni ajatteli minusta tulevan näyttelijä, isomummoni oli nimennyt minut tähtisilmäksi. Katselin peilistä, enkä koskaan nähnyt silmissäni tähtiä, pelkästään punertavia pieniä verisuonia, mustan pupillin keskellä, jonka ympärillä leiskui vihertävä alue.

Muistan ensimmäisen koulupäiväni.  Selkä suorana astuin siihen kirpeään maailmaan, joka oli täynnä vieraita ja kummallisia lapsia. Geenini ovat ainutlaatuiset, mutta niin ovat sinunkin. Oranssi tukka ja vihreät silmät ovat koodautuneet minulle isäni spermasta ja äitini munasolusta. Olen kypsynyt huolella pehmeässä kohdussa, saanut napanuorasta kylliksi ravintoa. Olen ollut äitini sisällä kuin loinen, joka on imenyt itseensä eloa ja rakkautta.

Olen 22-vuotias nainen Helsingistä. Olen sinkku, punapää ja vähän outo, mutta ihan okei tyyppi. Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Lifestyleblogini tarkoituksena on kirjoittaa kirpeästi eri aiheista. Tavoitteena on saada ihmiset ajattelemaan ja lukemaan ja välittämään ja arvostamaan ja nauramaan ja tekemään sitä mistä he haaveilevat ja olemaan vaan.  Opiskelen kätilöksi ja valmistuminen häämöttää vuoden sisällä, WOHOOO! Tykkään pohtia juttuja ja ihmetellä elämää. Aivan mielettömän huippua päästä bloggailee ja toivottavasti sinä luet, ihmettelet ja oot vaan.

Söpösti,

Elli

Anna mä bloggaan