Teinivuodet ja BINGO!

Kesän vapaat on vietetty jo hetki sitten ja tämä neitokainen on takaisin työelämässä. Huikeeta, että tosiaan on töitä. Olen vaihtanut työpaikkaa ja uudet haasteet ovat pitäneet meikämoisen kiireisenä ja ehkä vähän myös stressaantuneena. Asiani tällä kertaa koskee teinejä, koska nykyelämästäni en oikein osaa sanoa mitään oleellista. Nyt kuitenkin aloitan jälleen bloggaamisen, koska tämä on siistiä. Asiani koskee minua teininä, koska...

Löysin asuntoani siivotessa kalenterin vuodelta 2007. Aivan mieletön lukeminen alkoi välittömästi. Siivoukset jäivät sikseen (jälleen kerran) ja hyökkäsin kalenterin sivujen, päivien ja kirjoitusten pariin. Nyt ajattelin hieman paljastaa faktoja itsestäni ollessani juurikin noin viidentoista.

Harrastuksenani on puntti. Kyllä, siis kalenterin ensimmäisellä sivulla lukee kohta harrastus ja sinisellä Stabilon kynällä olen raapustanut siihen kohtaan kuntosalin. Kundimauksi paljastan haluavani lihaksia, rusketusta, hyvät jutut ja valkoiset hampaat. Olen todella kauhuissani! Missä ovat nämä peruskriteerit: rehellinen, luotettava, fiksu... No, pääasia että on ruskettunut ja lihaksikas, koska silloin I really, really like you. Ja tietenkin se, että omaa ne valkoiset hampaat ja hyvät jutut. JES! Ei ole vissiin paljon neidin päätä pakotellut tuohon aikaan.

Mieliruokaani on ollut tuolloin kanasalaatti, hamppari ja lehtipihvi ranskiksilla. Nykyisin olen järin ituhippi. Syön luomupainotteisesti ja ruokavaliooni kuuluvat etenkin kasvikset ja juurekset, blaablaablaa, tylsää. Nyt varmaan ne ruskettuneet ja valkeahampaiset miehet itkevät verta ja huutavat tietokoneruuduilleen, että ketä kiinnostaa! Syö nyt hyvä ihminen lihaa! Katsoin pari päivää sitten jonkun possunlahtausdokumentin ja päätin jättäväni edelleen possut kauppojen hyllyille. Näen vieläkin verkkokalvoillani pienet vaaleanpunaiset sorkkajalat, jotka kipittävät kohti rekkaa, mikä kuljettaa ne lahtaamolle. Sitten ne pienet possut kiljuvat ja ovat stressaantuneita ja pian ne ovat kuluttajan lautasella. Tällainen väliuutinen tähän ja jatketaanpas sitten kalenteria eteenpäin.

Suosikkishoppailupaikat alkavat vaatimattomasti Pariisissa, jossa olin käynyt tuolloin pariin otteeseen reissussa. Sitten lista jatkuu: H&M, JC, Zara ja Seppälä. Varmaan vähän parempaa Seppälää haettu päälle ja housut olivat lantiolta niin matalat, että pajatso varmaan välillä vähän vilkkui ja vilautteli itseään. Aika hottismeininkiä ollut ja vähän lisää huulikiiltoa ja hajuvettä ja maskaraa.

Nyt tulee tämä ihana kohta, jota en vaan voi sivuuttaa. Olen laittanut kalenteriini tulevaisuuden haaveikseni, että asuisin omassa kämpässä (kyllähän viidentoista vanhalla on jo kiirus omaan kotiin), tuunattu Subaru, kiva ammatti, ei rahalainaa ja poikafrendi. Aivan, minulla ei ole vieläkään tuunattua Subarua. On tämä elämä kovin kaltoin kohdellut. Eikä ole poikäystävää, ei omaa omistuskämppää, ammattiakin pitää varmaan vaihtaa, kun hallitus käy vähän leikkelemässä palkasta ja siitä se laina alkaakin sitten mukavasti kertyä.

Mottoni on ollut tuolloin: sääliä saa kaikki, mutta kateutta on ansaittava.

Tähän väliin pidän pienen tauon ja mietin hetken tuota mottoa, OK!


Olen tuolloin toiminut oppilaskunnan hallituksen tiedottajana. Olen ollut tukioppilas. Olen työskennellyt bingossa. Luit juuri aivan oikein! Giide on kaksikymmentä neljä, Iivari kolme, Bertta kaksitoista... BINGO! Se oli silloin tulonlähteeni. Tarkastutuin bingorivejä ja hiioppeja, kulmia, tuplia ja päätyjä. Opin bingosanastoa, jaoin voittoja ja voitelin sämpylöitä sekä keitin kahvia. Väliajalla paistoin grillimakkaraa. Bingon pihaan ajoin skootterilla, ihanalla hopeanhohtoisella murullani, joka palveli minua usean vuoden ajan. Elämä tuolloin oli aivan kamalaa, mutta nyt kun ajattelee, se oli aivan huippua!

Olen harrastanut teininä kuntosalin lisäksi näytelmäkerhoa. Olen tehnyt koulussa tutkielman abortsita, pukeutunut teemapäivänä pojaksi ja aloittanut jälleen syksyn tullen uuden harrastuksen, joka oli kuntotassi. Olen selvästi tuolloin elänyt jotain kokeiluvaihetta, seikkailijan elämää ja se kuulunee elämään. Siinä hormonimyrskyissä viidentoista vanhana ei varmaan aina ihan helppoa ollut, eikä toisaalta tarvinnutkaan olla.

Tsemppiä teineille ja heidän vanhemmille. Muistakaa, että sääliä saa kaikki, mutta kateutta on ansaittava, Booomshakalaka.

Toissapäivänä minua tuli kadulla vastaan hupparipäinen ihminen. Hän lähti seuraamaan minua ja minua vähän jännitti ja ihmetytti. Olin tulossa jalkapallotreeneistä ja ilta oli pitkällä, koska treenit jälleen olivat venähtäneet yli kaksituntisiksi. Hän riisui kohdallani hupun. Hän oli teini. Kysyi olisiko minulla heittää kakkosta. Annoin lompakostani kaksi euroa ja hän kiitti. Tarvitsi rahaa kuulemma bussiin, jotta pääsee kotiin. Toivottavasti hän pääsi kotiin. Toivottavasti joku odotti häntä kotiin. Oli kylmä ja pimeä sykyinen ilta.

Muistakaa, että elämä on.

Elli
Anna mä bloggaan