Unelmieni mies

Olen tässä pohtinut, että millainen olisi sellainen unelmieni mies. Ensimmäisenä minulle tuli mieleeni, että sellaista ei todellakaan (ei tod.) voi olla olemassa. On myös aivan hyvä, että rima on korkealla. Nainen saa haluta ja tavoitella mitä vain. Ovatko Ryan Gosling ja Robert Pattinsson sinkkuja? Jos olisin neljässäkympissä, olisin niin George Clooneyn, koska äijällä on sitä karismaa.

Haluan, että mies on järkevä. Ei tarvitsisi olla ihan kaikista terävin kynä, mutta olisihan se kiva, että hän tajuaisi. Ei vain jaksaisi selittää asioita silleen moneen kertaan. Toivoisin myös, että järkevyydestä huolimatta mies osaisi puhua ihmisille eli olisi sosiaalinen. Hänellä olisi itsestäni huolimatta kavereita ja omaa elämää, omia juttuja, omaa aikaa. Toki olisin hänen maailman napa, keskipiste ja maailman ihanin nainen.

Olisi kauheen kiva, jos hänellä olisi työtä, josta hän pitää ja tienaisi edes jotain. Mielestäni on tosi kiva, jos mies osaa tehdä itse asioita. Ei nyt välttämättä tarvitse taloa tai venettä rakentaa alusta loppuun itsenäisesti, mutta kunhan osaa koota Ikean jakkarat ja pöydät sekä vaihtaa autoon talvirenkaat. Niillähän pääsee jo pitkälle. Jos osallistuu sitten joskus siihen talon rakentamiseen, niin voisi ainakin näyttää tekevänsä jotain. En pidä löysistä miehistä missään sanan eri merkityksissä. Siis missään, oikeesti. 

En osaa sanoa haluaisinko tumman vai vaalean. Ehkä sellaisen välimuodon. Ihanaa olisi punertavat hiukset. Saataisiin varmaan sellasia Risto ja Riikka Räppääjiä jälkikasvuksi. Niin, miehen täytyy pitää lapsista. Tavallaan kai arvostan ihmisiä, jotka valitsevat lapsettomuuden. He valitsevat niin ja se on aivan okei. Itse haluan lapsia, nähdä niiden kasvavan ja kehittyvän. Haluan tuskailla yöheräämisten takia ja kokea vanhemmuuden haasteet, onnen ja tuskan. En kuitenkaan toivo, että mies kävisi salaa tökkimässä ja lapsettamassa muita naisia. Sellaisiin touhuihin olisin liian mustasukkainen.

Miehen kädet, ne kertovat paljon. Ovatko ne rosoiset, hoidetut, pehmeät, isot, lihaksikkaat, pitkäkyntiset? En voi sietää miehellä pitkiä kynsiä. Sitten aina on tarkistettava runkkulihas ja siis en tiedä onko se nyt niin kovin virallinen nimitys, mutta tarkoitan lihasta, joka nousee (jos nousee) kyynärtaipeen ja peukalon väliin. Kyllä, nyt voit kokeilla nouseeko se. Mulla vähä nousee. 

Miehen tulisi antaa minun katsoa rauhassa Greyn anatomiaa ja Sinkkuelämää sekä Suomen jääkiekkojoukkueen kaikki matsit. Olisi myös mahtavaa, jos mies ymmärtäisi minua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eli kun suuttuisin ja huutaisin hänet ulos talosta, hän ymmärtäisi jäädä ja halata juuri silloin. Sitten kun en toivo lahjaa tai ainakaan kukkia viikonlopuksi ruokapöytään, hän tietenkin toisi minulle ihanan kimpun punaisia ruusuja ja uuden huulipunan. Pusi, pusi, hali, hali. En oikeasti osaa kertoa, en edes kirjoittaa miksi naisen mieli on niin vaikea. Vai onko minun mieleni se vaikea? Voi kamalaa, olen hankala nainen, vaikea ihminen noin niin kuin kaiken kaikkiaan. Ihanaa olla juuri se hankala nainen. Boomshakalaka.

Luotettava, rehellinen ja hauska ja luonteva sekä hieman sellainen rosoinen. Niin ja rohkea, hyväntuulinen ja huumorintajuinen. Sitten vielä osaisi tehdä hyvää ruokaa ja välillä hemmotella. Lisäksi sopivan ikäinen, sopivan kokoinen, sopivan söpö ja kaikkea niin juurikin sopivasti. Hän saisi olla minulle juuri se oikea, ei mikään vasen, vaan se OIKEA. Mutta sinkkuna on niin jees (oikeesti joskus on)! 

Nyt lopetan ja klikkaan vielä tästä linkistä. Klikkaa säki. Sanon vaan nyt vielä ihan suoraan tähän loppuun, että välillä sinkkuna oleminen on sieltä maailman syvimmästä ja pimeimmästä reiästä. Siksi siis välillä etsin tällaisia höpöhöpö-uutisia ja juttuja internetin ihmeellisestä maailmasta. 
KLIKKAA TÄSTÄ

Huokaisten,

Elli 
Anna mä bloggaan