23 ja risat

Jotain kello 13 synnyin tasan 23 vuotta sitten. Kiitos äiti ja iskä, kiitos kätilö. Painoin 3315g ja olin 51cm pitkä ytykkä. Nuo tiedot luin vanhasta lapsuusiän terveyskortistani. Kortti on jo vähän kulunut, mutta ajaa asiansa edelleen. Neuvolakortissani lukee, että tasaisesti kasvaa, erittäin jäntevä, nojaa jo kyynärvarsituessa. Teksti on kirjoitettu, kun olen ollut kolmen kuukauden ikäinen. 

Viiden kuukauden kohdalla lukee, että vierastan ja kasvan tasaisesti. Puolen vuoden kohdalla neuvolakortin ruutuun on kirjoitettu, että olen kasvanut ja kehittynyt hyvin, tartun leluihin ja liikun pyörien ja peruuttaen. Kahdeksan kuukauden ruudussa lukee ainostaan isoilla punaisilla kirjaimilla iloinen.

Vuoden iässä olen jo ottanut ensimmäiset askeleeni ja sanonut ensimmäisiä sanoja. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä kävelen ja puhun hyvin. Kaksivuotinaana on kirjattuna tekstiä, että minä tanssin, juttelen, hyppelen. Kolmivuotiaana olen erottanut eri värit ja olen ollut neuvolassa reipas tyttö. Neljävuotiaana olen ollut kirjailun mukaan terve ja reipas. Viisivuotiaana olen ollut (ensimmäistä kertaa) mukava ja olen kasvanut ikätasoisesti. Kuusivuotiaana olen ollut reipas ja kasvanut edelleen tasaisesti. 

Nyt olen siis sellainen reilu parikymppinen, hullumuija, punapää, tukkasojottaa, kiireperse, tuuliviiri, höpöhöpötäti. Ja mihin vuoteni ovatkaan kuskanneet? Olen tällä hetkellä lapsuudenkodissa, nukun vanhempieni sängyssä (he ovat lomamatkalla) ja söin tänään siskoni tekemää ruokaa. On siis niin, että napanuora vanhempiini ei ole todellakaan katkennut. Se on tainnut vain vahvistua entisestään. Kämppäni, kotokoloni on tyhjillään isolla kylällä ja minä olen lapsuudenkodissani ihan hyvällä mielellä, mutta vain väliaikaisesti kuitenkin.

Syntymäpäiväni meni hoidellessa syntymää. Joo, siis kovasti ainakin yritin olla perheille avuksi ja kasvaa tänäänkin yhden päivän enemmän kätilöksi ja ammattilaiseksi ja rohkeaksi ja osaajaksi ja tosi vaikeeta ja rankkaakin se on ja olla pitää. Sitten olin palaverissa, jossa sain syödä ihan firman piikkiin katkarapuvoileipää ja kahvia. Tulin lapsuudenkotiini takaisin illalla kiireisen ja raastavan päivän päätteeksi. Ilta oli jo kääntynyt pimeäksi. Tosin ostin matkalta itselleni punaisia ruusuja ja uuden muumimukin. Vielä myöhemmin illalla katsoin jakson Sinkkuelämää ja päätin, että käyn huomenna juoksulenkillä. Olen 23 ja olen nuori, jee. Olen nainen ja olen huomenna päivän yli 23. Nyt tarvitsen ihan mainostamatta lasillisen viiniä.

Synttäriterveisin,
Elli
Anna mä bloggaan