Hei mummona muistellaan!

Selvä homma, on aika suunnata elämää kohti mummoutta. Tosin en ole vielä edes kaksvitonen mimmi, mutta aina voi laittaa ajatuksen juoksemaan.

Mummona haluan olla ehdottomasti pullantuoksuinen, mutta räväkkä. Haluan istua piirissä muiden mummonjen kanssa ja keskustella alapään limakalvojen kuivuudesta ja miesten tai siis pappojen vikittelystä. Minulla olisi ehdottomasti toyvillakoira. Hänen nimensä olisi mahdollisesti Helmiina eli Hemppu tai Mauno, eikä Niilokaan huono olisi. Koira saisi minut lähtemään ulos. Satoi tai paistoi niin pissallehan sen koiruuden olisi päästävä. Hyvä koira ja hyvä mummo ja yhdessä me sitten menisimme, kulkisimme ja ihmettelisimme.

Kävisin vähintään kerran vuodessa Tallinnassa ihan silleen mummoporukalla. Muistelisimme nuoruutta ja tanssisimme. Toisin mukanani halpoja, mutta hyviä viinejä. Laivalla pelailisin rahapelejä ja joisin sivistyneesti caipiroskaa. Eläköön elämä! Koirani olisi tuolloin hoidossa jossain. Mummoudesta huolimatta matkustelisin kaikki kolkat, joita en ole siihen mennessä nähnyt, jos vain terveyteni sen periksi antaisi. Kävisin katsomassa putouksia ja kiviä, saaria ja ihmeellisiä poukamia. 

Haluaisin, että minulla olisi ihana pieni punainen kesämökki järven rannalla. Menisin sinne välillä koiran kanssa kalastamaan ja keräämään marjoja pakkaseen. Siellä voisin puuhastella ja istua kesän päiviä verannalla. Mökille huristelisin pienellä punaisella autolla, mahdollisesti Mini Cooperilla. Kävisin ostamassa kylältä ruokaa ja torilta tuoreita paikallisia kasviksia. Ihoni olisi päivettynyt ja naamani rypyt näkyisivät vaaleina viiruina. 

Haluaisin asua jossain viihtyisässä ja kodikkaassa kaksiossa kerrostalossa, koska omakotitalo tuottaisi liian paljon puuhaa päivääni. Kerrostalon kotiluukku olisi helppo jättää matkustelun ja mökkeilyn ajaksi ja toisaalta se olisi sellainen kompakti koti vanhuuden päiville. Päivisin joisin perinteiset päiväkahvit päiväunien päälle. Illalla joisin iltateen ja painuisin nukkumaan. Naapureiden kanssa ehdottomasti haastelisin pihan roskiksien luona. Kysyisin kuulumisia ja päivittelisin säätä sekä taloyhtiön päätöksiä. Tarvittaessa naapurin yksinhuoltaja Kaisa voisi tuoda luokseni Veetin ja Valtterin hoitoon. Heidän kanssaan menisimme puistoon keinumaan ja tutkisimme löytämiämme ötököitä. Mahdolliset lapsenlapset olisivat aina tervetulleita. Pitäisin heitä sylissä, halaisin, lohduttaisin, kuuntelisin ja kannustaisin. Olisin läsnä.


Kun sitten aika minusta jättäisi, haluaisin olla tärkeiden ja rakkaiden ihmisten ympäröimä. Viimeinen sanani olisi rohiseva kiitos ja antaisin elämäni viimeisen hymyn käydä huulillani. Sivupöydällä olisi gerberoita ja punaisia ruusuja. Minulla olisi kauniit vaatteet yllä ja permanenttini olisi kauniisti kammattu, kynteni olisivat punaisen lakan peittämät. Lähtisin rauhassa jonnekin tuonpuoleiseen läheisteni saattamana. Sinä päivänä olisi rauha, rakkaus ja lämpö läsnä. Lipuisin pitkin jotain solisevaa virtaa ja jatkaisin kauniiden vesiputousten ja puistojen vehreyden ihmettelyä jossain, jossa minun olisi hyvä olla ja oleskella. 

Hyvää naistenpäivää!

Elli
Anna mä bloggaan