Arkipöhinää

Aamuherätys ja painan kerran torkkua. Kello soi armotta kymmenen minuutin kuluttua uudelleen ja vaatii minua nousemaan jalkeille. Nousen herätyskellon pakottamana ylös ja joskus väsyttää paljon ja joskus vähän vähemmän. Ylläni on tumman vihreät unishortsit ja mummin kutomat villasukat komeilevat hieman nuutuneen näköisinä jaloissani.  Nuhjuinen kukkakuviollinen hippitoppi on jo vähän löystynyt, mutta toimii yöpaitana loistavasti. Hiukseni ovat pörröiset ja iltaisen suihkun jälkeen kuivuneet juuri vääränlaisesti.

Jatkan matkaani vuoteesta vedenkeittimen luo ja matkalla asennan radion soimaan. Laitan vedenkeittimen päälle ja isoimman teekupin valmiiksi sen viereen. Käyn pukemassa päivävaatteet ylleni ja en juurikaan välitä tässä vaiheessa miltä näytän. Jatkan päivävaatteet päälläni takaisin keitetyn veden äärelle, valmistan teetä ja syön aamupalaksi kuntoilumuroja ilman sitä kuntoilua. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat kuntoilla aamuisin, koska siitä tulee paha olo. Pian olen aamiaiseni syönyt ja juonut, yleensä ei jää isoa nälkää ainakaan.

Menen peilin ääreen. Meikkaan ja laitan hiuket yleensä jollekin sutturalle tai ponnarille. Huokaisen silmäpussejani ja taputan muutaman kerran poskipäitäni, jotta niihin tulisi hieman väriä. Lopuksi sipaus huulivoidetta. On aika mennä.

Bussi saapuu yleensä yhdestä viiteen minuuttia myöhässä. Korviini soi Metro Helsinki, Haloo Elli ja töihin siitä! Sanon joka aamu huomenta bussikuskille ja menen istumaan jonkun viereen, koska bussi on yleensä lähes täynnä. Vieruskaverille en sano mitään ja toivon, ettei hänkään sano sanaakaan minulle. Tuntematon vieruskaveri heti aamulla ihan kiinni omassa ihossa ei ole ihan helppo asia, mutta sen kanssa voi elää, jos kuuntelee musiikkia tai näpräilee puhelinta.


Olen työpysäkilläni ja menen töihin. Puen työvaatteet ylleni ja marssin kuulemaan rapottia päivän asiakkaista. Teen töitä yleensä kahdeksan tuntia. Sen aikana käyn kerran kahvilla ja kerran ruokatauolla. Kesken ruokatauon saatan käydä antamassa imetysohjausta tai kipulääkettä tai mitä näitä nyt on. Vauva saattaa pissata päälleni tai äidin lypsämät rintamaidot lentävät lähelle kasvojani. Se on tavallista ja normaalia, ei ällöä oikeestaan. Työpäivä päättyy. Hyppään bussiin ja tulen kotiin hieman kiiruhtaen. Tässä vaiheessa mielialani voi vaihdella, koska aamun tapahtumat voivat siihen vaikuttaa voimakkaastikin. Saatan olla iloinen, surullinen, ahdistunut, stressaantunut, innokas tai väsynyt. Tai sitten oloni on vain tasainen ja päässäni ei pyöri juuri mikään ylimääräinen.

Kotona ensimmäisenä syön tai keitän kahvit. Vaihdan rentoa ylleni ja laitan radion päälle. Käyn jatkuvasti sosiaalisessa mediassa katsomassa mitä ympärilläni tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Pyörin ja hyörin kotona ja laitan pyykkiä pyörimään, tiskit tiskaukseen tai joskus imuroin. Harvoin otan päiväunet, mutta joskus niinkin teen ja se on tosi hauskaa. Saatan nähdä jotain ystävää sovitusti tai käyn juoksemassa tai lähden pelaamaan jalkapalloa. Juoksen lenkkini aina yksin, koska kukaan ei pysyisi perässäni. Äskeinen lause oli vitsi. Mutta silti juoksen yksin jostain syystä.

Iltaisin saatan katsoa jotain urheilua telkkarista tai jonkun sarjan. Jossain välissä käyn suihkussa ja vaihdan vihreät unishortsit ja villasukat ylleni. Saatan googlettaa lomakohteita, avustusjärjestöjä ja jouluapu-kampanjan perheitä.

Lämmin neule kruunaa iltaisen lookin. Keitän iltateen ja syön palan tai pari ruisleipäviipaletta juustolla ja kurkulla, joskus paprikalla. Menen sänkyyn ja toisinaan nukahdan heti, kun taas toisella kerralla pyörin ja hyörin ja haen hyvää nukkuma-asentoa pidempään. Yleensä näen outoja unia. Eräänä yönä menin naimisiin ja sain niin ruman sormuksen, että uskoin avioliiton kariutuvan pian.

Aamuherätys ja painan kerran torkkua. Kello soi armotta kymmenen minuutin kuluttua uudelleen ja vaatii minua nousemaan jalkeille. Nousen herätyskellon pakottamana ylös ja joskus väsyttää paljon ja joskus vähän vähemmän...

Poskipäitä taputellen,

Elli
Anna mä bloggaan

Hippitähtiä ja epätasaisia pelikortteja

Kesä on ja mennä kiemurtelee. On kylmää ja koleaa ja sellaista ei yhtään kesäistä. Tänään olin töissä, Eilen olin myös töissä ja sitä edellistä päivää en enää edes muista. Pitäisi varmaan katsoa kalenterista mitä silloin tuli tehtyä vai tuliko tehtyä yhtään mitään. Luultavasti tein jotain, koska nyt väsyttää ja ulkona sataa parhaillaan vettä.

Heräsin tänään aamulla ja nautin kaakota lämpimän huovan alla. Siinä ollessani tajusin, että oikeastaan olen aika onneton tapaus. Tukkani oli takkuinen ja silmänaluset tummat. Päälläni oli vanha räikeän oranssi T-paita ja jalassani ruutukuvioiset lököpolvihousut. Näytin joltain hippitähdeltä tai oikeastaan todella epätoivoiselta ihmiseltä. Rappukäytävästä kantautui sieraimiini tupakan katku ja vanha tämän talon hissi kolisi mennessään. Mietin tulevia maksamattomia laskuja ja sitä, että minulla ei ole tänä kesänä kesälomaa. Niin, siis ei kesälomaa tänäkään kesänä. Tiedän, että olen nuori. Tiedän myös sen, että kyllä minä jaksan, koska olen nuori nainen. Loma olisi silti aika kiva bonus nuoreen naiseuteeni. Nyt kyllä hetken mietin tuota äskeistä lausetta. (?)

Sitten vasta alakuloiseksi heittäydyinkin, kun muistin, että joskus silloin lukion jälkeen päätin lähteä vapaaehtoiseksi johonkin orpokotiin. Lopulta tämä mielestäni hyvä idea tyssäsi siihen, että vapaaehtoiseksi lähteminen oli niin kallista, että säästöni eivät olisi riittäneet siihen reissuun. Maksoi liian monta euroa lähteä lukemaan vapaaehtoisesti lapsille iltasatuja ja syöttämään aamupuuroa. Oli liian kallista lähteä vapaaehoisena leikkimään orpojen lasten kanssa. Se oli liian kallista ja on edelleen.

Lukiossa maantieteiden tunnilla mielenkiintoni kai tavallaan heräsi ympäristöasioihin. En ollut aikaisemmin juurikaan ajatellut taloudellisuutta tai esimerkiksi kierrättämistä. Ymmärsin siellä todella, että osalla ihmistä ei ole ruokaa ja puhdasta vettä. Me jopa kakkaamme ja pissaamme puhtaaseen veteen, keräämme kaupungilla koirankakkoja maatuviin biopusseihin, ja jos emme kerää, kirjoitetaan vihaisia kirjoituksia lehtien palstoilla koirankakkaongelmista. On jotenkin hyvin vaikeaa kuvitella tilanne, että juomavesi ei tule hanasta tai pulloveteen ei ole varaa. Itsekin suunnittelen aina, että uudempi ja isompi koti olisi kiva, uusi auto oli myös tosi kiva, isommat stereot, taulutelkkari... Ja sitten on niitä orpoja lapsia, joille kukaan ei lue iltasatua ja yhtenä aamuna joku pieni orpo lapsi on saattanut kuolla yksin yöllä ripulin aiheuttamaan kuivuuteen. Maailma näköjään voi antaa aika epätasaiset pelikortit. Se, että olen 23, hullu sinkkumuija aaaah, on sittenkin aika pieni huoli.

Kuinkas sitten kävikään? Ryhdistäydyin ja avasin tietokoneen nettiselaimen. Surffailin ja haeskelin juttuja. Löysin sen mitä etsin. Kapua, siis kyllä Kapua on vastaus! Se on juuri se, mitä olen etsinyt. Kapua on hanke, jossa voi lähteä vaeltamaan ympäri maailmaa ja samalla kerätä varoja hyväntekeväisyyden tyyliin. Samalla matkasta voi kirjoittaa blogissa ja julkaista kaikkia aivan älyttömän cooleja kuvia ja kertoa vaikka varpaissa olevista rakkuloista tai huonosti nukutusta telttayöstä. Kuka lähtee messiin? Katsoin esimerkisi matkaa Himalajan vuoristoon Annapuraan tai Kilimanjaroa safarilla. 


TSEKKAA KAPUA  !!!

Ehkä ennen tuota reissua yritän selvityä Ilosaaren festareiden tuottamista varvasrakkuloista ja hikisistä telttaöistä. Anteeksi, en todellakaan tiedä mikä itsenäni nyt vaivaa, koska olen lähdössä Afrikkaan pelastamaan maailmaa, jota ei vaan voi pelastaa ja samalla kirjoitan Ilosaaren festarireissusta.  Ihan huikeeta, että voi tehdä kaikkea tai melkein kaikkea. Tai sitten voi jatkaa kaakaon juomista viltin alla ja laittaa vaikka yhden jakson Greyn Anatomiaa pyörimään. Hmmm... Kilimanjaro ja safari ja voihan sarvikuonot, hyväntekeväisyys ja paha maailma...

Ollaan ja oleskellaan ja siinä välissä kärsitään todella pahasta maailman tuskasta ja liian koleasta kesästä.
(Ja tehdään kaikkea aivan mielettömän päheetä, koska kesä, koska elämä, koska mahdollisuus.)

Hurjaa kesää,

Elli
Anna mä bloggaan

Hei mummona muistellaan!

Selvä homma, on aika suunnata elämää kohti mummoutta. Tosin en ole vielä edes kaksvitonen mimmi, mutta aina voi laittaa ajatuksen juoksemaan.

Mummona haluan olla ehdottomasti pullantuoksuinen, mutta räväkkä. Haluan istua piirissä muiden mummonjen kanssa ja keskustella alapään limakalvojen kuivuudesta ja miesten tai siis pappojen vikittelystä. Minulla olisi ehdottomasti toyvillakoira. Hänen nimensä olisi mahdollisesti Helmiina eli Hemppu tai Mauno, eikä Niilokaan huono olisi. Koira saisi minut lähtemään ulos. Satoi tai paistoi niin pissallehan sen koiruuden olisi päästävä. Hyvä koira ja hyvä mummo ja yhdessä me sitten menisimme, kulkisimme ja ihmettelisimme.

Kävisin vähintään kerran vuodessa Tallinnassa ihan silleen mummoporukalla. Muistelisimme nuoruutta ja tanssisimme. Toisin mukanani halpoja, mutta hyviä viinejä. Laivalla pelailisin rahapelejä ja joisin sivistyneesti caipiroskaa. Eläköön elämä! Koirani olisi tuolloin hoidossa jossain. Mummoudesta huolimatta matkustelisin kaikki kolkat, joita en ole siihen mennessä nähnyt, jos vain terveyteni sen periksi antaisi. Kävisin katsomassa putouksia ja kiviä, saaria ja ihmeellisiä poukamia. 

Haluaisin, että minulla olisi ihana pieni punainen kesämökki järven rannalla. Menisin sinne välillä koiran kanssa kalastamaan ja keräämään marjoja pakkaseen. Siellä voisin puuhastella ja istua kesän päiviä verannalla. Mökille huristelisin pienellä punaisella autolla, mahdollisesti Mini Cooperilla. Kävisin ostamassa kylältä ruokaa ja torilta tuoreita paikallisia kasviksia. Ihoni olisi päivettynyt ja naamani rypyt näkyisivät vaaleina viiruina. 

Haluaisin asua jossain viihtyisässä ja kodikkaassa kaksiossa kerrostalossa, koska omakotitalo tuottaisi liian paljon puuhaa päivääni. Kerrostalon kotiluukku olisi helppo jättää matkustelun ja mökkeilyn ajaksi ja toisaalta se olisi sellainen kompakti koti vanhuuden päiville. Päivisin joisin perinteiset päiväkahvit päiväunien päälle. Illalla joisin iltateen ja painuisin nukkumaan. Naapureiden kanssa ehdottomasti haastelisin pihan roskiksien luona. Kysyisin kuulumisia ja päivittelisin säätä sekä taloyhtiön päätöksiä. Tarvittaessa naapurin yksinhuoltaja Kaisa voisi tuoda luokseni Veetin ja Valtterin hoitoon. Heidän kanssaan menisimme puistoon keinumaan ja tutkisimme löytämiämme ötököitä. Mahdolliset lapsenlapset olisivat aina tervetulleita. Pitäisin heitä sylissä, halaisin, lohduttaisin, kuuntelisin ja kannustaisin. Olisin läsnä.


Kun sitten aika minusta jättäisi, haluaisin olla tärkeiden ja rakkaiden ihmisten ympäröimä. Viimeinen sanani olisi rohiseva kiitos ja antaisin elämäni viimeisen hymyn käydä huulillani. Sivupöydällä olisi gerberoita ja punaisia ruusuja. Minulla olisi kauniit vaatteet yllä ja permanenttini olisi kauniisti kammattu, kynteni olisivat punaisen lakan peittämät. Lähtisin rauhassa jonnekin tuonpuoleiseen läheisteni saattamana. Sinä päivänä olisi rauha, rakkaus ja lämpö läsnä. Lipuisin pitkin jotain solisevaa virtaa ja jatkaisin kauniiden vesiputousten ja puistojen vehreyden ihmettelyä jossain, jossa minun olisi hyvä olla ja oleskella. 

Hyvää naistenpäivää!

Elli
Anna mä bloggaan

Heiluttelen keskisormea ja huutelen hävyttömyyksiä

Tiedättekö sen tunteen, kun ohimolla alkaa kiristää? Sitten verenpaine ja syke kohoavat. Ärsyttää ihan kaikki ja mikään ei onnistu. Vielä Pouta lupaa säätiedoituksessaan kaiken päälle räntäsadetta. On kiire ja kiukuttaa. Herätyskellon soitua sydän alkaa heti pumppaamaan hieman liian nopeasti. Aamukahvia juodessa kädet hieman tärisevät ja leipäpala menee loppuun kävellen ympäri taloa ja etsiessä vaatekaapista sopivaa paitaa. Heti aamusta pitäen on kiire ja harmittaa, kun en laittanut herätyskelloa soimaan varttia aikaisemmin. Mihin laitoin kotiavaimet ja bussikortin? Taidan olla jo myöhässä. Nyt se bussi meni jo. Jotain lohtua tuo se, että seuraava linkka tulee ja menee, mutta myöhässä tässä ollaan ja oleskellaan. Onneksi on vitaminoituja poretabletteja ja kahvia, siis paljon kahvia ja termoskuppeja, jotka säilyttävät lämmön ja niitä voi kantaa ympäri kaupunkia. 

Tänä vuonna lupasin lähinnä itselleni, että kiireinen elämä loppuu. No, tadadadaa eipä se loppunut! Tämä kevät on ollut kiireisin ikinä ja tulee olemaan vielä vähän kiireisempi. On paljon käytännön harjoittelua ja muitakin koulujuttuja. Pitäisi vääntää omaa osaamistani kuvaava portfolio. Asuntoni huutaa imuria ja pölyrättiä pinnoilleen. Pyykkivuorta on alkanut kertyä ja likaiset astiat ovat tiskaamattomina muutaman päivän liian pitkään. Lisäksi on se leipäkin tienattava eli duunia tehden viikot kuluvat aivan liian hurjaa vauhtia. Olen vihainen koko yhteiskunnalle, Suomen valtiolle, Kelalle, maailmalle ja ennen kaikkea olen vihainen itselleni. Miksi? En ole oppinut löytämään aikaa, rauhaa ja tilaa itselleni. Sykin ja painelen menemään ponihäntä heiluen pitkin kyliä ja kaupunkeja. Lisäksi vuokra on niin kallis, että on pakko käydä töissä. Sitten kun käy töissä, Kela lähettää takaisinperintäkirjeen, jossa vaaditaan heidän antamiaan TUKIrahoja takaisin. Kiitos tosiaan tuesta ja laitetaan tuohon vielä oikein hymyilevä hymiö päälle :) . Okei, okei voisin asua jossain solussa, mutta kun en vain asu. Asun yksiössä Helsingissä ja se maksaa euroja. Maksaa hirveesti, paljon niitä euroja eli niin kovin, että en tiedä onko siinä mitään järkeä ja toisaalta yksiössä asuminen Helsingissä on parasta just nyt. 

Tehdään pieni laskutehtävä. Tämäkin on saattanut mennä aivan päin reisiä, koska aivoni ovat ylikuumentuneet ja ajatukseni hieman kiireen vuoksi ajoittain hamuileva. 
Käytännön harjoittelun tunnit ovat 280. Aikaa suorittaa on seitsemän viikkoa. Se tekee siis 40h/vko. Tämähän olisi sellainen normiduunarin perusviikko noin niin kuin suunnilleen. Harjoittelumatkaan minulla kuluu aikaa pyöreästi 1h/päivä eli lisätään laskutoimitukseen +5h/vko.

Työtunteja minulla on 15h/viikko. Työmatkaan 4h/vko.

Koulutunteja minulla on noin 0-10h/viikko. Keskimäärin sanotaan nyt vaikka 5h/vko. Koulumatkaan menee noin 2h/vko.

Tässä on siis kertynyt tunteja 71h/vko.

Nukun yössä noin 8h eli 7x8 on 56h/vko.

Eli viikossa nukkumiseen ja hommien hoitoon menee 127h. Se jaettuna viikon seitsemälle päivälle on noin 18h. Muuhun elämään jää siis noin 6h/päivä. No, pitää huomioida vielä, että nuo 6h menee lähinnä ruokailuun, peseytymiseen, ruuan valmistukseen eli ihan tollasiin arkijuttuihin. 

Seuraava harjoittelu tulee muutumaan niin, että minulla meneekin harjoittelumatkaan 2h/päivä eli 10h viikossa, jos teen normaalia viiden päivän harkkaviikkoa.Laitetaan siihen päälle vähän liikenneruuhkaa ja sen semmoista. Se tarkoittaa, että muuhun elämiseen jää muutama hassu tunti päivässä! Mukavaa kevättä jokaiselle vaan. On välillä sellainen tunne, että tekee mieli heiluttaa keskisormea ei niin kenellekään ja ihan jokaiselle. Tekee mieli huutaa bussikuskille, kun hän ihanasti ajaa, mutta on liian hidas taas tänään. Tekee mieli mennä näyttämään keskisormea Eduskuntatalolle ja nyt jo mietin, että mitä ihmettä juuri kirjoitin edes tähän lauseeseen. Tekee mieli huutaa hävyttömyyksiä ja ilkeillä. Se johtuu lähinnä siitä, että ei jaksa. EI VAAN JAKSA, mutta en halua olla ilkeä. Nyt olen käyttänyt tähän tekstiin noin tunnin eli vuodatin oikeen reippaasti. Nyt se tarkoittaa, että aikaa kului ja se on pois taas jostain muusta. Ehkä seuraavana yönä nukun vain seitsemän tuntia ja saan sillä kirittyä takaisin tämän tunnin, koska oikein syömättäkään ei viitsisi olla.

Sitten mietin, että miksi teen näin. Itsehän tämän olen suurimmaksi osaksi aiheuttanut. Oikeastaan olen tämän ihan itse aiheuttanut itselleni. Olenko ihminen vai lähes täydellä teholla toimiva robotti? Taidan todella olla se robotti. Mutta tiedän, että selviän. Olen nainen. Olen sinkkumuija. Olen vahva. Olen rohkea. Olen todella väsynyt, mutta innoissani. On paljon puuhaa ja tekemistä siellä ja täällä. Minulla on langat käsissäni. Meikä handlaa, meikä hoitaa. Minä pärjään kyllä. Nyt jo vähän hymyilyttää. Elämä on siistiä! Nyt on kevät ja se on aivan mieletöntä! Aurinko on tullut jälleen morjenstamaan meitä! Lopuksi totean, että mieluummin vaikka sata rautaa tulessa kuin elämätön elämä. 

Pinnistellen,

Elli 
Anna mä bloggaan

23 ja risat

Jotain kello 13 synnyin tasan 23 vuotta sitten. Kiitos äiti ja iskä, kiitos kätilö. Painoin 3315g ja olin 51cm pitkä ytykkä. Nuo tiedot luin vanhasta lapsuusiän terveyskortistani. Kortti on jo vähän kulunut, mutta ajaa asiansa edelleen. Neuvolakortissani lukee, että tasaisesti kasvaa, erittäin jäntevä, nojaa jo kyynärvarsituessa. Teksti on kirjoitettu, kun olen ollut kolmen kuukauden ikäinen. 

Viiden kuukauden kohdalla lukee, että vierastan ja kasvan tasaisesti. Puolen vuoden kohdalla neuvolakortin ruutuun on kirjoitettu, että olen kasvanut ja kehittynyt hyvin, tartun leluihin ja liikun pyörien ja peruuttaen. Kahdeksan kuukauden ruudussa lukee ainostaan isoilla punaisilla kirjaimilla iloinen.

Vuoden iässä olen jo ottanut ensimmäiset askeleeni ja sanonut ensimmäisiä sanoja. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä kävelen ja puhun hyvin. Kaksivuotinaana on kirjattuna tekstiä, että minä tanssin, juttelen, hyppelen. Kolmivuotiaana olen erottanut eri värit ja olen ollut neuvolassa reipas tyttö. Neljävuotiaana olen ollut kirjailun mukaan terve ja reipas. Viisivuotiaana olen ollut (ensimmäistä kertaa) mukava ja olen kasvanut ikätasoisesti. Kuusivuotiaana olen ollut reipas ja kasvanut edelleen tasaisesti. 

Nyt olen siis sellainen reilu parikymppinen, hullumuija, punapää, tukkasojottaa, kiireperse, tuuliviiri, höpöhöpötäti. Ja mihin vuoteni ovatkaan kuskanneet? Olen tällä hetkellä lapsuudenkodissa, nukun vanhempieni sängyssä (he ovat lomamatkalla) ja söin tänään siskoni tekemää ruokaa. On siis niin, että napanuora vanhempiini ei ole todellakaan katkennut. Se on tainnut vain vahvistua entisestään. Kämppäni, kotokoloni on tyhjillään isolla kylällä ja minä olen lapsuudenkodissani ihan hyvällä mielellä, mutta vain väliaikaisesti kuitenkin.

Syntymäpäiväni meni hoidellessa syntymää. Joo, siis kovasti ainakin yritin olla perheille avuksi ja kasvaa tänäänkin yhden päivän enemmän kätilöksi ja ammattilaiseksi ja rohkeaksi ja osaajaksi ja tosi vaikeeta ja rankkaakin se on ja olla pitää. Sitten olin palaverissa, jossa sain syödä ihan firman piikkiin katkarapuvoileipää ja kahvia. Tulin lapsuudenkotiini takaisin illalla kiireisen ja raastavan päivän päätteeksi. Ilta oli jo kääntynyt pimeäksi. Tosin ostin matkalta itselleni punaisia ruusuja ja uuden muumimukin. Vielä myöhemmin illalla katsoin jakson Sinkkuelämää ja päätin, että käyn huomenna juoksulenkillä. Olen 23 ja olen nuori, jee. Olen nainen ja olen huomenna päivän yli 23. Nyt tarvitsen ihan mainostamatta lasillisen viiniä.

Synttäriterveisin,
Elli
Anna mä bloggaan

Minä, tuleva kätilö

Hei, olen tuleva kätilö. Olen kätilöopiskelija. Ihmiset kysyvät usein miksi. Miksi sinä haluat olla kätilö? Mistä sinä sait päähäsi hakea kätilöksi? Millaista on kätilöopiskelijan elämä? Milloin sinä valmistut? 

Vastaan teille, että en tiedä ja tavallaan todellakin tiedän. 

Olin pieni tytön tyllerö ja vähän sellainen pallerokin, kun katson telkkariohjelmaa. Siinä näytettiin, kuinka siittiö hedelmöitti munasolun. Minut valtasi varmasti joku lumous, koska sen jälkeen olin varma, että minusta tulee kätilö. Oli aivan älyttömän siisti juttu, kun sellainen pitkähäntäinen nuijapää uiskenteli sinnikkäästi kohti löllyvää munasolua. Sisukas siittiö heilutti häntäänsä ja ui itsensä munasolun sisään ja all in! Kaikki meni hyvin siinä jaksossa. Tuo munasolu kiinnittyi verekkään kohdun seinämään ja hupista vain, kohdussa alkoi elämän kehitys. Tuon ohjelman minä katsoin ja lopussa tuosta uivasta sinnikkäästä siittiöstä ja munasolulölleröstä oli kehittynyt pieni, pullea ihmisvauva, jonka KÄTILÖ otti vastaan naisen alapäästä, VAU! Tuo teki minuun todella suuren vaikutuksen. Ei enää ihan hirveästi Pikkuset kakkoset ja muut lastenohjelmat kiinnostaneet. Aloin seurailla ihmisen elimistöstä kertovia tieteispätkiä ja Olipa kerran elämä -sarjaa. 

Lukion jälkeen hain välittömästi kätilöopintoihin. Olin samalla töissä rautakaupassa ja tuota työuraa en unohda ikinä. Mutta joo, kouluun päästyäni aloin opiskella alapään anatomiaa ja siinä sivussa muitakin juttuja. Muutin pois kotikonnuilta ja aloitin uuden jakson elämässäni. Availin ja räpyttelin kovasti siipiäni ja välillä oli vähän ikävä kotiinkin. Kätilöopiskelijan elämä on ainakin minun kohdalla kiireistä, positiivista ja antoisaa. Olen oppinut ihan hirvesti asioita! On myös päiviä, kun en osaa mitään, olen tunari ja todella huono kaikin puolin. Seuraavana päivänä saatan olla taas ihan okei ja onnistua. Olen hiljalleen oppinut tuntemaan myös itseäni. Tarvitsen työvuorossa vähintään yhden kupin tuoretta kahvia ja huokaisen syvään sekä lasken hartiani alas ennen kuin astun synnytyshuoneeseen sisään, koska tällöin olen rennompi. Niin, ja lässytän aina vauvoille ja he kuulevat. Vooooi miten kauniit pienet silmät sinulla on, lasketaanpas sormet ja varpaat: yyy-kaaa-kooo-neee-viii, olet ihana ja niin söpö, tuituitui... 

KAPALOINTIA (JA SENSUURIA)

Opiskellessa on ollut aikoja, jolloin olen miettinyt, että olenko tosissani valinnut tämän ammatin ja onko minusta koskaan, ikinä, milloinkaan kätilöksi. Ihmiset puhuvat synnytystraumoista, kamalista kätilöistä, huonosta hoidosta, hoitoalalla olevasta kiireestä ja muutoksista. Olen siis lukenut ja kuullut todellisia kauhutarinoita. Mutta sitten olen kuullut ihania tarinoita kauan odotettujen lapsien syntymästä, olen ollut paikalla kauniissa ja ihanissa synnytyksissä, olen todistanut elämää, olen huomannut synnyttäjän olevan melkoinen sisupussi, tukihenkilön olevan korvaamaton kannustaja ja rohkaisija, olen katsonut onnenkyyneleitä ja antanut itsekin niiden tulla. Olen kuunnellut tarinoita ihanista kätilöistä, tavannut useita upeita ammattilaisia. Kätilöopiskelijana olen siis saanut kunnian olla osa tätä kaikkea.

MINÄ JA VAUVANUKKE

Valmistun kesää vasten kätilöksi ja samalla en todellakaan valmistu. Saan viralliset paperit kyllä, mutta sitten se seikkailu vasta alkaa. Tulee varmasti päivä, hyviä päivä, huonoja päiviä, ihania päiviä, kiirepäiviä, tylsiä päiviä ja monia muita päiviä. Mutta aina päivän jälkeen on yö ja sitten toivottavasti tulee taas uusi päivä. Opettelen tässä tänään nyt kaikessa rauhassa asioita ja sitten vasta kurkistan huomiseen.

PUS

Ryöpsähtäen ja samalla väristen,

Elli
Anna mä bloggaan

Elämäni aakkoset (2/2)

P Patonki on herkullista tuoreena. Perjantai-iltana kauppareissun jälkeen tuore patonki ja tee saa sykkeen laskemaan rankan viikon päätteeksi. Vai oliko se sittenkin viinilasi? Patongista tulee mieleen Pariisi. 

Q Quitar Hero on hyvin mielenkiintoinen peli. Rämpytetään muovikitaraa ja ollaan staroja. Pelaako kukaan enää tätä peliä?

R No, tähän tulee se rakkaus. Rakkautta on niin monet lauluntekijät yrittäneet pukea sanoiksi ja säveliksi. Rakkauden tulkinta onkin jotain tähtitieteellistä. Rakkaus voi satuttaa, mutta se voi vahvistaa, eheyttää ja saada eloon. Yhtä oikeaa rakkautta ei ole. On monia rakkauksia ja jokainen vilpitön rakkaus pitäisi olla oikein. Rakkaus on vaikea tunne. Se on niin palava, että sulattaa routamaan, mutta saa myös itkeämään ja laittamaan punaista huulipunaa.

S Sauna on Suomi. Puusauna on se ainoa oikea, kun kuuluu palavan puun ritinä, vesi kiehuu kiukaan kivillä. Kerran saunasta tullessa pyörryin eli saunominen voi olla todella rankkaa ja hikistä puuhaa. Lämpöön ei kannata liiaksi tuudittautua tai se voi viedä hengen. Kuumaa, kosteaa, sauna on rentoutus. Saunan seinien sisällä elää uskomaton määrä tarinoita, jorinoita ja juoruja, lisää löylyä!

T Tervehdys tereys! Terveys on tosi vaikea juttu. Joku on sairas ja silti terve ja terve onkin sairas. Siis tämä on vain tosi hämärää! Voiko sairaus viedä terveyden vai voiko sairastunut olla silti terve? Jos flunssainen ihminen on sairas, niin mikä sitten epileptikko on? Onko epileptikko välillä sairas vai enemmän terve kuin sairas? En nyt pysty tähän, tämä menee liian vaikeaksi. Ei muuta kun terve!

U Unelmat ovat ihania ja kannustan kaikkia pitämään niistä kiinni tai ylipäätänsä miettimään niitä. 

V Vääryys on väärin. Sitä löytyy paljon maailmasta. Jotkut asiat ovat vain niin väärin. On väärin, että naisen euro ei ole euroa. On väärin, että jonkun perheen hätää ei huomata ja sitten heiluu puukko ja yleensä joku kuolee. Vääryys, epäoikeudenmukaisuus, epäoikeudenmukainen asia, mitä tapahtuu joka päivä, joka tunti ja joka ikinen minuutti.

W William Shakespearen Romeoon ja Juliaan perustuvan elokuvan olen joskus katsonut. William on jotenkin muutenkin aika jees etunimi. Kelatkaa, tuo Romeo ja Julia on kyllä melkoinen rakkaustarina, tragedia. Se menee vähän silleen, että yksi rakkauden ja kaikki rakkauden puolesta.

X Xiedan oli Kiinassa asuvan isäntäperheeni ainoa lapsi. Hän eli koululle, tahtoi olla paras ja luultavasti olikin. Hänellä oli mustat, upean paksut hiukset, nauravat silmät. Hän huolehti minusta vieraalla maalla, kun olin todella kaukana kotoa.

Y Ympäristö  on tärkeä juttu. Se on osa minua ja minä sitä. Olen lukenut joskus maantiedettä ja biologiaakin, mutta vieläkään en ymmärrä ympäristön ihmeellisyyttä. Miten linnut osaavat hakeutua talveksi oikeaan ympäristöön? Ympäristöystävällisyydestä kaikki puhuvat, mutta usein kääntävät selän tosi toiminnalle. Pian ympäristö kääntää selän meille ja mitäs sitten tapahtuu. No, me kuolemme.

Z Zippo on hyvä lahjaidea. Ostin sellaisen kerran oikeasti lahjaksi. Siihen saa kivoja kaiverruksia ja kaikkea. Zipon voi usein huoltaa ja ei sillä välttämättä tarvitse savukkeita sytytellä. Sillä voi sytytellä grillitulen, juhannuskokon tai sivupöydän kynttilät. Eläköön zippo!

Å Jag är 22 år gammal. Suomessa on pakkoruotsi. Olen tuon lauseen oppinut pakolla. En juuri pidä ruotsista, mutta koulussa olen sitä opiskellut. Olen saanut käydä koulua, mutta kaikki lapset eivät pääse kouluun vaan he kantavat vettä. Tai sitten ne lapset myydään tai laitetaan pakkoavioliittoon. Niin, että pointtina se, että meillä on pakkoruotsi, jollain on pakkoavioliitto. Ja tuo sana tässä oli vuosi. Vuosi on aika, vuosi on pitkä tai lyhyt aika. Vuosi on mieletön tai paskin ikinä. Vuosi on päiviä, minuutteja, sekunteja. Vuosi on 2015, joten eletään se silleen reilusti ja reippaasti.

Ä Äiti, meillä kaikilla on sellainen tai on ollut. Äidin rakkaus on ihmeellistä. Äidin ja lapsen välillä on napanuora. Äiti asettaa rajoja, äiti välittää. Jos äiti ei välitä, tarvitsee hän apua. Äiti voi välillä vähän korottaa ääntä tai itkeä, koska äiti pelkää puolestamme. Joskus hän itkee, koska rakastaa niin paljon. Äiti on herttainen, turva. Äidit eivät saa tarpeeksi kiitosta, eivätkä välttämättä tukea. Äidit ovat sisukkaita. Tahdon olla joskus äiti. Äiti on maa, aurinko, tähdet ja kuu. 

Ö Öljy on loppumassa. Musta kulta aiheuttaa konflikteja. Öljyä käytetään paljon. Öljyä on kaikkialla ja liian vähän kuitenkin. Öljy on raha, vallan väline. 

Terveisin,

Elli
Anna mä bloggaan

Elämäni aakkoset (1/2)

A Afrikka on aina kiehtonut minua, vaikka en ole koskaan käynyt siellä silleen kunnolla. Tulen joskus käymään kyllä, se on varmaa. Vaikka joku muuan mies kerran sanoi, että mikään ei ole koskaan varmaa. Afrikassa vierailisin orpokodeissa ja tekisin siinä sivussa kätilön työtä. Nauttisin kuumuudesta, mausteiden tuoksuista ja trooppisista kasveista. Ihailisin alkuasukkaiden tanssia ja rumpujen rummuttelua. Lähden sinne joskus, sitten kun olen valmis. Onko Afrikassa rummuttelevia alkuasukkaita? Se on selvitettävä käymällä siellä!

B Banaanikärpänen asustelee ajoittain luonani. Se saapuu aina banaanien mukana ja taas joskus vain katoaa. Aika ärsyttävä veijari tuo on, luulen sen olevan minulle hyödytön. Pidän sen päättäväisyydestä ja sitkeydestä. Vaikka ravistan banaaniterttua, pienen pieni kärpänen on taas sen kipussa. Olen meinannut ostaa lihansyöjäkasvin kotiini, mutta tosi karu kohtalo olisi tuolla pienellä viattomalla kärpäsellä! Ajatelkaa nyt, kuolisi vihreän kasvin suihin aivan yksin ja ei enää ikinä kiusaisi minua yrittämällä lentää nenääni.

C Chillailua tapahtuu joskus viikonloppuisin. Olen huono chillaamaan, mutta olen päättänyt opetella tuon taidon. On hyvä välillä hengähtää, vaikka on ihanaa myös sykkiä. Eikös ne jotkut aikakausilehdet puhu tasapainosta ja muista sellaisista jutuista. Kattellaan, miten tässä opettelussa käy, mutta hei chillataan, yeah.

D Disturbed on bändi, jonka kaikalla olen kerran käynyt. Oikeastaan en muista miten olen sinne eksynyt, mutta liput olivat kalliit ja musiikki oli varsinaista tykitystä. Boomboom!

E Elli on punapäinen muikkeli, kukkuu. Hän on minä. Olen ulospäinsuuntautunut, nopea oppimaan ja tunnollinen tai niin aion sanoa työhaastattelussa joskus. Paitsi nyt on se, että töitä ei ole tarjolla ja markkinat ovat ylikuumentuneet tai siis laimentuneet ja on lama ja kaaos ja ai että pistää kohta vihaks ja tsempatkaa nyt vähän siellä hallituksessa ja edustuskunnissa ympäri maan ja kolkkien ja tehkää hyviä ja niitä kannattavia päätöksiä. Oliko vähän muuten nasevaa ottaa itsensä mukaan elämän aakkosiin. Hyvä minä! 

F Figaro oli meidän perheen kissa, kun olin pieni ihminen. Harmaa, pullea ja kehräävä kone hän oli. Se hyökkäsi varpaisiini, jos heilutin niitä. Peto, kun oli. Figaroa ei ole enää, mutta muistoissa se elää aina. Ole siellä jossain ja kehrää rauhassa. Jos vain kerran saisin sinua vielä pidellä sylissäni, haistaa raikkaalta metsältä tuoksuvaa turkkiasi sekä kuunnella kehräystäsi ja samalla käydä nukkumaan, kun olet siinä ihan vierelläni.

G Good night ja sleep tight, aaws, pus, mus, nus. Ihmiset nukkuu hirveästi. Se tunne, kun olet sykkinyt ja syöksähdellyt koko päivän, menet peiton alle ja filmi poikki. Uni tulee ja nukkumatti saapuu siis välittömästi. Onko parempaa kuin ihanat yöunet ja sen perään makoisa aamupala? On tarjolla tuoretta munaa ja kaikkea! Kyllä, jos syöksähtelee koko päivän, on varmasti väsynyt illalla. 

H Heinävesi on paikka tuolla aika kaunana. Siellä on kaunista. Siellä pääsee ukin kanssa kalaan eli narraamaan ahvenia. Mummi valmistaa aivan älyttömän herkullisia ruokia voita ja kermaa säästelemättä. Heinävedellä kyläläiset käyvät paikallisessa joskus kaljoittelemassa. Kylän mummot ovat söpöjä ja he köpöttelevät rollaattoreineen loskassa kohti S-kauppaa. Ihmiset puhuvat savoa. Se on hauskan kuuloista ja tarttuvaa. Heinävedellä on nunnia.

I Ilmaisnäyte, niitä on hauska saada, maistaa, haistaa, kokeilla. Ilmaisnäyte voi antaa elämyksen, yritys voi saada uuden asiakkaan, mikäli kokeilija on tyytyväinen. Se on sitten sitä molemminpuolista iloa!

J Jalkapallo on laji, josta pidän. Arvostan jalkapalloilijoita ja nostan suurella kädellä foliohattua pelaajille. Jalkapallossa juostaan pallon perässä, potkitaan sitä ja yritetään saada pallo vastustajan verkon perukoille. Itse olen harrastanut jalkapalloa, juossut pallon perässä ja melkein halvaantunut. Urheilu on vaarallista, mutta kivaa! 

K Kirjeiden kirjoittaminen on ihan aliarvostettua. Mikä onkaan parempi yllätys kuin kirje postista? Siis sellainen kiva kirje! Rakkauskirje, voittokirje, hyväksymiskirje kouluun, kirje kaukaiselta ystävätä... On jännää, kuinka paljon voi mahtua ohuen kirjekuoren sisään: iloa, surua, onnea, pettymyksiä ja ylipäätänsä elämää lauseiden muodossa. Lue ja tulkitse, sitähän se on.

L Lumiukko on se ihana tarina. Lumiukko lentää lapsen kanssa halki taivaan. Se on mahtavaa mielikuvitusleikkiä! Itse olen luonut joskus myös lumiukon, mutta se ei ikinä oppinut lentämään.

M Mortti on kissani. Hyvin viekas, mutta on se niin kiltti. Syöksyy lelujen kimppuun ja taistelee niiden kanssa. Mortti arvostaa ruokailua, nukkumista ja omatoimista ulkoilua. Mortti on ihanan pehmeä karvapallo. Otsassa sillä on tumma M-kirjan eli se on varmaan sukua Harry Potterille, koska leima otsassa ja silleen. 

N Nauru on ihanaa, kun se oikein pulpahtaa sisältä. Nauru poistaa stressiä ja jännitystä. Nauran usein, koska elämä on hauskaa, jee! Ei elämä ole myrtsäilyä, vaikka joskus se kuitenkin on juuri sitä. On vain huonoja päiviä joskus. Nauru pidentää ikää. En tiedä, onko tuo sanonta totta, mutta hyvä siihen on uskoa. Nauru on muutenkin kiva sana. Miten sinä naurat? Jos et ole tänään nauranut, nyt on hyvä aika! 

O Onni, onnellisuus ja mitä ne muka ovat. No, anna mä kerron sulle. Onni on sitä, kun heräät aamulla ja tajuat, että olet elossa. Siitä on hyvä aloittaa. 

Kirjoitellen,

Elli 
Anna mä bloggaan

Kotikolo

Olen 22. Kiitos siitä, että olen. Istun pimeässä yksiössä Helsingissä, Kallion lähistöllä. Katu on jo pimentynyt, hiljaisena kuuluu jostain liikenteen kantautuva humina. Asunnossani, pienessä kotikolossani ei ole valoja päällä. Ei ole muuten kämppä oikeastaan minun. Vuokrallahan tässä ollaan ja oleskellaan ja opiskellaan. Niin, ja käydään töissä eli sykitään aina milloin missäkin! On pimeää, tukalaakin vähän. Tietokone hurisee sylissäni kuin lämmin kissa. Aurinko on häpeällisesti paahtanut koko päivän aivan jossain muualla. Täällä on vain talvisen mustaa. Tässä minä nyt istun, pimeässä asunnossa. Ikkuna on raollaan, sälekaihtimet ovat kiinni. En halua vastapäätä asuvien heimon henkeläisten näkevän minua. 

Suuret luurit ovat korvillani. Niistä tulee melankolista musiikkia, josta saan olooni levollisuutta ja varmaan vähän iloakin. Neil Young on melkoisen ihana. Lisään vielä vähän volyymia, jotta saan aistia jokaisella kuulokarvallani ja tärykalvon sykähdyksillä. Huomenna ei ole aikainen opiskelupäivä ja minussa virtaa äsken sisääni juotu kofeiini ja jokin outo, mitkä pitävät minut valveilla. Edessä on taas yksi huonosti nukuttu yö. Nukkumatti on muuten tosi epäreilu kaveri. Hän on säännöllinen feidari. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon ihminen oikeastaan nukkuu elämästään? Asioita tapahtuu, vauvoja syntyy ja ihmiset vain nukkuvat. Se on outoa!

Kadulta kuuluu huutoa. Haluaisin mennä katsomaan kuka siellä huutaa, mutta pelkään, että minun pitäisi lähteä auttamaan. Enkä voi lähteä, koska minulla on lyhyt valkoinen yömekko päällä. Se on muuten tosi lyhyt. Huuto loppuu ja laitan musiikkia kovemmalle. Pink Floyd oli jotain ja on vieläkin. Oikeasti olin jo lähtenyt mielessäni auttamaan ja kurkkaan vielä nopeasti sälekaihtimien välistä, ettei kukaan ole oikeasti pulassa kylmällä kadulla. Ei siellä ketään näkynyt. 

Mietin tänään tekemiäni asioita. Tiedän olleeni töissä kahdeksan hikistä tuntia, juoneeni kahvia ja haaveilleeni lomamatkasta. Olen vastannut kahteen tenttiin ja laskenut lääkelaskuja. Välissä olen syönyt salaattia ja lukenut synnytyksestä kertovaa opusta. Olen tuijottanut televisiota tyhjin silmin ja nauranut yhdelle huonolle mainokselle. Levitin pyykit kuivumaan ja nyt asunnossa leijailee pesuaineen katku. Siis aivan mahtavaa, voi vaan olla olematta mitään! Nyt yritän saada tähän jotain hilpeyttä ja päätin keksiä vitsin. No, tässä se tulee.

Miksi lapsi yritti leikata salaa yöllä äidiltään kielen?

Lapsella oli aamulla koulu-uransa ensimmäinen äidinkielentunti. 


Tämän postauksen piti kertoa vauvoista ja vauvakuumeesta tai joulusta tai lomamatkasta. Kerron niistä ehkä joskus toiste. Joululomani alkoi ja takkini on aivan tyhjä. On sellainen fiilis, että voisi nukkua maailman tappiin asti. Kaikki ihmiset vaan panikoisi joulusta ja kinkun kypsyydestä, mutta Elli se vaan nukkuisi. Nyt on ilmeisesti tullut aika pysähtyä, on tullut aika olla vaan ja minähän olen. Ole sinäkin. 

Huristellen,
Elli
Anna mä bloggaan