Asunto on irtisanottu ja tänne luukkuuni on virrannut tuntemattomia muukalaisia katsomaan puista narisevaa lattiaani ja sisustustani. He ovat viemässä minulta kotikoloani ja pian nämä seinät, ikkunat ja kaapit tuovat seuraavalle ihmiselle oman kodin. Asunnon irtisanominen tuntui.
Nyt olen alkanut totutella ajatukseen, että elokuussa en enää asu nykyisessä asunnossani. Tavaroita olen edelleenkin karsinut elämästäni. Olen myynyt muun muassa kukkasandaalit, jotka olivat kaapissani vuoden lähes käyttämättä ja yhden kirjan, jonka olin jo ehtinyt lukea kannesta kanteen. Pakattuna on tosin vasta kaksi muuttolaatiokkoa ja muutamia muita kasseja.
Ostin itselleni ikiomat ensimmäiset vaelluskengät. Päädyin Asolo-merkkisiin tossuihin, mallina Mesita. Pidän erityisesti niiden hieman muotoillummasta ja kapeammasta lestistä. Lisäksi ne tuntuivat sopivalta reppureissuuni, koska maasto tulee olemaan luultavimmin kaupungista sademetsään ja hiekkarannasta vuoristoon. Kokeilluista vaelluskengistä nämä sinertävät popot olivat ehdottomasti miellyttävimmät. Niiden ulkonäkö ei silmiä hivele, mutta ykkösjuttuna oli ehdottomasti jalkatuntuma. Omalla kohdallani suurelta osin näissä vaellus- sekä matkailujutuissa menen ihan vaan tutulla ja suhteellisen arveluttavalla perstuntumalla.
Reppureissu vaatii tapauksessani pienempiä reppureissuja. Kävin Repovedellä viikonloppuvaelluksella. Olen nyt harjoitellut rinkan pakkaamista mahdollisimman järkevästi ja se on haastavaa! Olin oikeasti metsässä muutaman yön ja rinkkani oli aivan täynnä tavaraa ja vaellusreissulla se painoi 18 kiloa. Pian minun pitäisi olla tien päällä ainakin puoli vuotta. Kuulostaa toistaiseksi mahdottomalta yhtälöltä ottaa selkään pelkkä rinkka ja pärjäillä sen sisältämillä tavaroilla maapallon toisella puolella. Vaelluskengät toimivat viikonloppureissulla odotusten mukaan ja ne eivät ilokseni aiheuttaneet yhtäkään hiertymää.
Näin painajaisen. Olin menossa Uuteen-Seelantiin ja lentokentällä tajusin, että minulla ei ollut rahaa, ei ensimmäistäkään majapaikkaa ostettuna, kännykkä oli jäänyt Suomeen ja olin yksin. Heräsin ja olin todella onnellinen, että tuo oli unta. Huomaan tulevalla reissulla onneksi suurimmaksi osaksi positiivisia vaikutuksia! Olen aistinut, että nautin aivan erityisen paljon Suomen alkaneesta kesästä, työelämästä, säästämisestä ja ystävieni sekä perheeni seurasta. Jatkuvasti mielessäni on joku tuleva maali, johon yritän tähdätä mahdollisimman osuvasti ja onnistuneesti.
Tällä viikolla käyn uusimassa passini sekä laitan alulle viisumihakemukset. Aikaa lähtöön on nyt reilut kaksi kuukautta. Aika on kulunut lentolippujen ostosta nopeasti ja puuhattomia päiviä ei ole ollut. Toisaiseksi täytyy kuitenkin todeta, että sisälläni on vahva tunne, että teen oikein. Irtautuminen työelämästä on vapauttavaa, irtautuminen Suomesta on jännittävää, irtautuminen arjesta on mahtavaa.
Voin vielä lopuksi kertoa nykyistä suunnitelmaa reppureissusta. Aluksi lennän reppureissukaverini kanssa Uuteen-Seelantiin noin 33 tuntia. Lento menee Aucklandiin, jossa vietämme ainakin kaksi viikkoa hostellissa. Sieltä jatkamme matkaa saaren aivan pohjoiskärkeen paikkaan Cape Reinga. Sieltä lähdemme seikkailemaan kohti eteläsaarta hiljalleen itärannikkoa pitkin. Suurimman osan matkasta kuljemme julkisilla. Mielenkiintoisissa kaupungeissa pysähdymme aina hetkeksi tai vähän pidemmäksi hetkeksi.
Joulun ja uuden vuoden vietämme näillä näkymin jossain Uuden-Seelannin eteläsaaren kaupungissa. Matkan varrella pyrimme tekemään jossain jotain töitä. Tammi-helmikuussa 2017 siirrymme Australian puolelle, jossa hyödynnämme turististatuksen ja olemme reppureissulla siellä noin kolme kuukautta. Takaisin Suomeen lennämme mahdollisesti jonkun ihanan Indonesian saaren kautta, jossa mukavasti loikoilemme muutaman viikon hiekkarannalla. Voisin todeta tässä vaiheessa, että kuulostaa oikealta seikkailulta, vähän hymyilyttää!
Elä niin, että mummona on muisteltavaa.
Elli
Anna mä bloggaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti