Kurkkaa blogiin

Itselleni tuli sellainen pieni identiteettikriisi. Viimeksi pohdin opiskelijaelämän vaihtumista työelämään ja koin sen jopa hieman ahdistavana. Saavutan perjantaina valmitujaisissani merkkipaalun saamalla tutkintotodistuksen ja sitten juon sitä kuohuviiniä. Olen ollut muutaman päivän istuttamassa kesäkukkia tulevia bileitä varten ja olen ollut noin muutenkin laittamassa juhlapaikkaa juhlapaikaksi. Olen pohtinut servettien väriä ja ostin itselleni tänään ihanan juhlamekon. Haluan olla todella nätti ja näpäkkä tuona päivänä ja tuohon päivään on enää neljä yötä. 

Olen myös ollut häkeltynyt siitä, että unelmani on saavutettu ja sitten tuleekin tyhjyys. Tulee sellainen olo, että voi vähän paukutella henkseleitä ja sitten istua alas ja todeta sen olleen siinä. Noin niin kuin omasta mielestäni hyvin on mennyt ja menee edelleen, mutta mitä sitten? Ei ole enää sitä aaah niin ihanaa tulevaa ammattia hankittavana ja aaaah niin pitkiä tenttejä tentittävänä ja aaaah niin opiskelijabudjettielämää vietettävänä.

No, tästäkös kaikesta aloitin sitten pohdiskelun. Tein uusia ihania haaveita tai otin vanhat haaveet eteeni. Laiton Loton vetämään, laitoin Viking loton vetämään, laitoin Eurojacpotin vetämään... Kyllä, ihan oikeasti tein niin. Sitten varasin ajan jostain aivan älyttömän kalliista ja kauniista kampaamosta. Varasin hiukselleni jonkun ihanan hellimishoidon ja samalla varasin perjantain juhlapäivääni meikkauksen ja kampauksen. Tein niin, koska ihan vain tuntui siltä, että niin pitää tehdä tai oikeastaan niin voi tehdä. Googletin ihan vain pikkuisen taas koiranpentuja ja katsoin koiranpentuvideoita, koiranpentutarvikkeita, koiranpentuhoito-ohjeita. Niin, haluan koiran sitten joskus. Siitä tulisi Väinö, Niilo, Pontus, Mymmeli, Bärre tai Ninnu. 

Sitten tein uuden haaveen, joka on oikeastaan ollut jo pitkään haaveeni, mutta nyt siitä tuli jotenkin sellainen todellisempi. Haluan prätkän. Olen kuin uhmaiässä oleva pentu, koska haluan. Haluan oman moottoripyörän, jota voin pestä ja puunata. Haluan ajaa sen sairaalan pihaan parkkiin ja heittää työvuoroon tuleville lääkäreille yläfemmat. Haluan ottaa kypärän pois ja ravistella hiuksiani kuin elokuvissa. Haluan ostaa ihanan ajoasun ja hyvän kypärän. Haluan kaasutella ja huristella. Ensi kesänä voisin ajaa Suomen halki. Se olisi niin siistiä!

Ulkomaat haloo! Sinne on päästävä. Ulkomailla on niin monta kolkkaa, joissa haluan käydä. Haluan vaeltaa Espanjan pohjoisosien läpi ja kulkea reitin Meksikon rajalta aina Kanadaan asti rinkka selässäni. Jos minulla on silloin kumppani, kun vaellan Meksikosta Kanadaan, ja jos se kumppani haluaa tulla matkaan mukaan, haluaisin hänen kosivan minua siellä viimeisellä pysähdyksellä Kanadassa. AAAH<3 Haluan nähdä vesiputouksia, aavikoita, saaria ja sademetsiä. Haluan nähdä New Yorkin ja ajaa autolla koko jenkkilän halki. Haluan tanssia hiekkarannalla auringon laskettua ja herätä puhtaista hotellin lakanoista tuoreelle aamupalalle. Minä haluan nähdä koko maailman. 

Ihan vain joskus pohdin, että olenko normaali? Haluavatko kaikki ihmiset kaikkia maailman asioita? Minä haluan rauhaa ja rakkautta, hotelliöitä ja tanssia hiekkarannalla paljain jaloin, haluan vaeltaa omituisia vaellusreittejä ja lapsen. Kyllä, haluan myös oman ihanan lapsen tai oikeastaan lapsia. Tuntuu, että nyt on liian monta kuumetta samaan aikaan. Matkakuume, asuntokuume, vauvakuume, koirakuume, elämäkuume, valmistumiskuume, ammattikuume, kuume ja kuume. Ja sitten vielä se identiteettikriisi. 

Ehkä aloitan huomisesta ja menen sinne kampaajalle kello 10 hiusten hellimishoitoon. Juon siellä ison kupillisen kahvia ja istun. Istun ja nautin ja hengähdän. Ehkä teen samalla lisää haaveita...

Elli
Anna mä bloggaan

Anna tulla vaan vuosi 2015!

On aika kääntyä pohtimaan mennyttä vuotta ja tulevaa. Odotan vuotta 2015 innolla. Edessäni on tuolloin muun muassa valmistuminen kätilöksi, matka Sveitsiin ja kukapa tietää mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Elämä on joskus ihan siistiä. Mielestäni yksi tosi hyvä asia on se, että tulevaa ei voi tietää tai katsoa etukäteen kristallipallosta. Minä en ainakaan uskaltaisi kursistaa sellaiseen palloon. Mieluummin pidän pääni puskassa tai käyn välillä kopauttamassa jäätä kepillä, koska tuntematon tulevaisuus on jännää ja mielenkiintoista. Asioista voi silti haaveilla ja se on järkevää. Haaveet antavat unelmia täytettäväksi ja elämään suuria tai pieniä juttuja, jotka ovat juuri sinulle tärkeitä. Mistä sinä haaveilet? Jatka siitä haaveilua tai tee uusia omia unelmia. 

Vuoteni 2014 meni suurilta osin koulun penkillä, tenttejä tuskaillen ja töissä käyden. Ah, tuo on opiskeljan ihana arki. Muistan syöneeni paljon kaurapuuroa ja juoneeni erittäin runsaasti alko... ei vaan teetä! Kesällä kävin Weekend-festivaaleilla ja mökillä Heinävedellä. Tapasin vuonna 2014 erittäin mielenkiintoisia ja söpöjäkin ihmisiä. Vuosi 2014 oli sinkkuvuoteni, ai että! Siitä en kirjoita nyt mitään, jotta aiheita jää tulevaisuuteen. Vuonna 2014 tuli pettymyksiä ja tämä ei siis liity sinkkuuteen millään tavalla! Elämän yksi suola on se, että kun oikein pyllähtää ja ryömii, näkee ehkä taas joskus myös onnen pienistäkin asioista. Mitä onni oikeastaan on? Onko se paljon rahaa vai lämmin villasukka jalassa pakkasella? Jos ei ikinä mätkähdä puusta alas, ei ehkä ole tehnyt tarpeeksi jännittävää ja uskaliasta matkaa. Jos puusta puolestaan aina tulla tupsahtaa maahan peppu edellä, on ehkä jopa tyhmänrokea rohkelikko. Tosin etukäteen ei voi tietää millaista siellä korkealla puun latvassa on ja miltä maailma sieltä näyttääkään. Eikä välttämättä tärkeintä ole puun latvasta näkyvä maisema, vaan matka sinne latvaan! Ehkä tosi onnellinen ei voi olla, jos ei ole ollut joskus onneton. Kylläpäs nyt tuli tuollaista ajattelua tuohon kappaleeseen. 

Jotenkin on sellainen kutina tuosta tulevasta vuodesta, että se tulee olemaan hyvä. Olen pian 23, olen sinkku ja edelleen punapää. Kaikki on siis ihan okei ja tästä on hyvä lähteä uuteen vuoteen, joka itselläni tänä vuonna vaihtuu lähinnä töitä tehden. Suurempia lupauksia tulevalle vuodelle ei ole, mutta se voi olla ihan hyvä asia. No, kyllähän sitä voisi vähän pidempiä yöunia nukkua, syödä terveellisiemmin, liikkua enemmän, vältää stressiä, siivota useammin ja viettää enemmän vapaa-aikaa, mutta toisaalta nääääh. Menee tämä elämä näin sykkiessäkin ihan mukavasti. Tukka on takana ja elämä toivottavasti edessä! 

Sitten kirjoitan jotain vielä kiteytettynä. Vuosi 2014 oli ihan jees! Siis sellainen, että kyllähän sitä ihan mielellään oli ja oleskeli. Tuli vähän tehtyä juttuja, kuten käytyä Egyptissä ja luettua aika paljon kätilötyön opuksia. Lisäksi duunailin vapaaehtoistyötä, palkkatyötä ja kotitöitä. Aloitin tällaisen blogin kirjoittamisen ja tämä on ollut ihan mukavaa. Jorisen yöt kirjoittaen koneelle ja aamulla katson kummastuneena, mitä tuli tehtyä. Vuonna 2015 edessäni on varmasti paljon kaikkia tapahtumia ja outojakin juttuja sekä yleistä oleilua ja ihmettelyä. Joo, on oikeastaan aika hyvä nyt, katsotaan miten huomenna tai vuoden päästä tai sitten joskus.


Hyvää ja unelmarikasta uutta vuotta! 

Terveisin,
Elli 
Anna mä bloggaan