Blogihaastattelu: Kolmen lapsen äiti

Astun sisään viehättävään asuntoon. Kaunis, nuori neitonen tulee avaamaan oven ja huutaa äidilleen vieraan saapuneen ja käskee äitiä alakertaan. Pieni koiranpentu tulee tutustumaan minuun ja istun keskelle lattiaa silittämään pentua.

Suihkun raikas kolmen lapsen äiti saapuu yläkerrasta. Oloni on hieman jännittynyt, koska olen tekemässä ensimmäistä blogijuttua toisesta ihmisestä. Olen astunut suoraan perhe-elämän arkeen, keskelle tapahtumia. Ympärillä on lapsia, kahvinkeitin keittää tuoretta juomaa ja koiranpentu nukkuu jaloissani. Äiti laittaa astioita tiskikoneeseen ja samalla kattaa pöytää.

Edessäni istuu nainen. Hän on kolmen lapsen äiti ja töissä hoitoalalla. Hän tekee kolmivuorotyötä ja tänään on menossa yövuoroon. Aamulla hän on jo käynyt kaupassa ja aikoo tehdä perheelle ruuan vielä ennen yövuoroa. Perheen isä käy päivätöissä. Kaksi lasta on päiväkodissa ja yksi ala-asteella.

Keskustelemme elämästä, arjesta ja kaikesta. Olen niin innoissani! Äiti on saanut esikoisensa olleessaan 19 -vuotias. Äiti kertoo, ettei silloin osannut pelätä. Maalaisjärki oli tuolloin läsnä elämässä. Jos vauva itki, tarjosi hän pienokaiselle rintaruokaa. Asiat selvisivät. Nyt hän kertoo, että osaa pelätä enemmän asioita. Pohdimme perhe-elämää ja äiti kertoo, että uskoo tietynlaisen yhteisöllisyyden kadonneen. Hän kuvailee, että ensin ihminen lähtee omille teilleen ja elää sinkkuna, sitten elää parisuhteessa puolison kanssa, sitten perheen kanssa. Silloin ehkä unohtuu muut ympäriltä. Apua ei pyydetä, eikä apuun tulla.

Perheellä on pieniä jyrsijöitä lemmikkinä

Kysyn perheen arkikuvioista ja äiti vastailee, että heillä on arjessa tiettyä kaavamaisuutta, mutta ei koe perheen olevan rutiinien orja. Äiti arvostaa viikonloppuja, jolloin ei tarvitse lähteä mihinkään. Hän kuvailee lapsiensa olevan aktiivisia ja he vaativat päivittäin tekemistä. Perheellä on omia juttuja esimerkiksi uimahallissa käyminen, mutta väkisin he eivät sinne lähde. Äiti kokee saavansa iloa lasten kautta, kun näkee että lapset nauttii, on se myös itselle arvokasta.

Lapsi kysyy: ”Äiti voiks sä viiä mut kirjastoon?”  Äiti vastaa lempeästi kolmasluokkalaiselle, että nyt ei ole sopiva hetki, koska talossa on vieras ja sillä hän tarkoittaa minua. Lapsi jatkaa: ”Entä sit kohta tai huomenna?” Äiti toteaa huomisen kuulostavan realistisemmalta. Lapset lähtevät tekemään läksyjä ja kohta taustalta kuuluu Aaaaa, Beeeee, Ceeee, Deeee, Eeeee, F…

Sanon äidille jo tässä vaiheessa suoraan, että ei minusta olisi tuohon. En voisi mitenkään pitää kolmen lapsen asioista huolta ja tehdä ruokaa, siivota, käydä töissä, keittää kahvia, käyttää koiraa ulkona, pestä pyykkiä ja näitä kaikkia siis viiden ihmisen edestä. Asioita pitää tehdä samaan aikaan ja lomittain ja pian suunnitelmiin saattaa tulla muutos, kun lapsi onkin satuttanut polvensa ulkoleikeissä tai vieras tulee kylään. Välillä minusta tuntuu yksinelävänä sinkkuna, etten edes pärjää omien asioideni kanssa.

Perheen kolmen vanhalla kuopuksella on sairaus. Hän on sairastunut kaksivuotiaana 1. tyypin diabetekseen. Perhe huolestui kuopuksen janoisuudesta, kiukuttelusta ja vaippoja kului paljon. Hänellä on ollut käytössä nyt kahden vuoden ajan insuliinipumppu ja perhe mittaa häneltä säännöllisesti verensokereita. Äiti toteaa kroonisen sairauden vaikuttavan koko perheen arkeen. Lapsi käy päiväkodissa, mutta esimerkiksi ulkoleikeissä pitää olla tarkkana, ettei verensokeri laske liian alas ja välipaloja pitää olla. Perhe on hankkinut juuri koiranpennun, jonka he aikovat kouluttaa niin kutsutuksi hypokoiraksi. Koira voisi mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua tunnistaa lapsen alhaisia verensokereita. Lapsi itse tunnistaa myös matalia sokereita. Hän saattaa todeta, että on nälkäinen, väsynyt tai hänelle on tullut huono olo.

Hypokoira

Kysyn kolmen otsikon kysymykset.

Haasteet: Äiti vastaa nauraen kaiken olevan haastavaa. Haasteiksi hän konkretisoi parisuhdeajan ja oman ajan. Sukulaiset asuvat kaukana ja lapsille on haastavaa saada hoitajaa.

Ihaninta: Lapset. Pitääkö tässä mainita myös aviomies? Nauramme.

Tulevaisuus: Tätä kysymystä äiti miettii pidempään ja toteaa tämän olevan laaja käsite. Lopulta hän vastaa tulevaisuuden olevan unelmien toteuttamista, ei saa lakata haaveilemasta. Äiti vastaa niin kauniisti, että meinaan alkaa itkemään. Äiti kertoo, että pitää itse tehdä itsensä onnelliseksi. Hän jatkaa, että kukaan muu ei voi tehdä sitä puolesta, pitää olla onnellinen siitä mitä on.

Ihmettelen jatkuvasti keskustelumme aikana sitä, miten arjen voi saada järjestymään ja kuinka siinä voi jaksaa. Äiti kertoo, että ajoittain voi olla todella uupunut ja jopa ihan loppu. Hän kehuu puolisoaan, joka saattaa antaa äidille mahdollisuuden päiväunille. Parisuhteen salaksi äiti toteaa joustavuuden, yhteen hiileen puhaltamisen ja läheisyyden. Äiti kertoo, että toisesta pitää välittää ja yhdessä on kivaa jakaa arkea. Äiti toteaa, että lapset eivät ole syy olla yhdessä vaan pitää olla jotain tunnetta avioparin välillä ja heillä sitä on.

Pyydän äitiä sanomaan lopuksi vapaan sanan.

Älä suorita elämää, koska sen takia tulee burn outteja. Mieti miksi teet asioita, mutta älä mieti mitä muut ajattelevat sinusta. Elä päivä kerrallaan, elä hetkessä.

Lopuksi äiti vaihtaa lapselleen peliohjaimeen uudet paristot.

Elli

Anna mä bloggaan

Jos haluat haastatteluun tai vaikka kutusua minut työpaikallesi, ota Facebookin kautta yhteyttä yksityisviestillä.

Tehdään tämä juttu yhdessä!

LIPASKERÄYS UUDELLE LASTENSAIRAALALLE (digitaalinen lipas)

Istu hetkeksi alas. Hengähdä syvään ja katsele ympärillesi. Ajattele, että maailmaan syntyy todella paljon vauvoja, uusia kansalaisia. Heistä kasvaa vähitellen lapsia, aikuisia, opiskelijoita, työntekijöitä, vanhempia, isovanhempia tai jotain muuta arvokasta. Kaikilla lapsilla asiat eivät ole hyvin. On kipua, surua ja sairautta. Silloin he tarvitsevat ympärilleen osaavan hoitohenkilökunnan, toimivat tilat, huolenpitoa, rakkautta ja lämpimiä ajatuksia.
Ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta annetaan sen tuoda toimiva, uusi lastensairaala.
Voimia kipeille lapsille ja heidän perheilleen sekä läheisille!
Jokainen lapsi on arvokas, jokaiselle lahjoittajalle kiitos.

Klikkaa alla olevaa linkkiä!

Lipaskeräys uudelle lastensairaalalle

Ohje:
1. Klikkaa linkkiä.
2. Mene kohtaan "lahjoita nyt".
3. Maksutapana näkyy kortti. Älä huolestu, paina jatka, kun olet päättänyt mieluisan lahjoitussumman, jokainen euro on yhtä arvokas.
4. Nyt pystyt valita eri maksutavoista mieluisan. 
5. Maksattuasi haluamallasi maksutavalla, voit lisätä halutessasi tervehdyksen keräyssivulle. 
6. Kiitos ja rauhallista joulunaikaa! <3

Lipas on auki 23.1.2015 asti, vinkkaa tästä kaverillesi! 

Terveisin,
Elli Anna mä bloggaan

Minä kirjoitan tänään lapsista

Kun tässä katsoo ikkunasta ulos, ei erota aurinkoa, tuulta, syksyn kauneutta. Sitä vain on ja odottaa. Silloin pienenä pääsiäistä jännitti kuin ensimmäistä suudelmaa. Nyt se on vain pahanmakuisia halpaketjun munia. Virpojia, joiden lorut kuulostavat mankelista vedetyiltä kangaspaloilta.

Tämä on tavallaan kai sellainen surullinen tarina tai päätä sinä.

Makaan sängyllä ja vapisen. Välillä huudan perkeleet ilmaan. Ehkä ne ovat Jumalalle, kun se vaan tanssii ja nauttii. Katsoisi tänne välillä! Onneksi en usko Jumalaan, ehkä pitäisi, ehkä uskon vielä joskus.  Minua ärsyttävät haikeuden ja epätoivon leikit jokaisessa lauseessani. En anna surun leikkiä kuin ihan vähän vain.

Tänään on Lasten oikeuksien päivä. Liput on nostettu salkoihin ja minä päätin kirjoittaa. Minä olen ollut joskus lapsi ja niin olet sinäkin. Toisinaan olen minä vieläkin pentu, ehkä sinä myös. Kuka nyt aina jaksaisi olla aikuinen?  Olen kiitollinen, että olen saanut olla, leikkiä ja kasvaa.  Olen saanut kasvattaa nuijapäitä ja kaatua pyörällä. Olen saanut pelätä joulupukkia ja vakoilla ihmisiä metsässä. Olen eksynyt, kaatunut ja noussut taas ylös. Olen saanut lämmintä ruokaa ja oman synttärikakun. Olen saanut olla rakastettu ja onneksi niin moni muukin.

Kaikilla lapsilla asiat eivät ole hyvin. Yksi ei saa olla lapsi, toinen on sairas ja kolmas ehkä orpona elelee, jos elelee.  Harmaata ja sateista on. Eikö jokaisella lapsella pitäisi olla oikeudet ilman niiden erikseen liputtamista ihan jokaisena päivänä? Vielä vuonna 2014 asia ei ole itsestäänselvyys. Tämä raastaa sydäntäni, mieltäni ja jokaista solun pintakalvoa. Haloo Helsingin Elli laulaa tämän maailman olevan vihaan kyllästynyt ja se varmasti onkin. Mene tänään lapsen luo. Halaa häntä, ota hänet syliin, voitele voileipä tai kysy mitä hänelle kuuluu. Huolehditaan lapsista.

Lapsi rakas taistele

Äiti on tässä.

Pidän sinua sylissäni

silitän päätäsi.

Itke vain

Äiti on tässä.

Vierelläsi nukun ja valvon.

On sun vaikeaa,

kuumetta ja kipua, nälkäkin.

Olet ansainnut kaiken huolenpidon.

Sinä pieni ja viaton lapsi

niin kaunis ja hento

Rakas,

Äiti on tässä

Katson sinua rauhallista.

nuku vain lapseni,

häädän kaikki yön möröt. 

Äiti on tässä. 

Kauniisti,

Elli

Anna mä bloggaan