Haloo Uusi-Seelanti ja Australia!

Tässähän tämä elämä pyörii ja itse pyörin sen mukana. Olen mahdollisesti suuntaamassa syyskuussa 2016 katseeni kohti Uutta-Seelantia sekä Australiaa. Olen jo aloittanut hiljalleen valmistelut reppureussia ajatellen. Olen alkanut penkoa asuntoni ylimpiä kaappeja ja oudoimpia jemmoja. Tonkiminen on aiheuttanut arkeeni lajittelua, myyntiä ja kierrätystä. On ihan hirveästi tavaraa ja etenkin sitä turhaa sellaista materiaa. Yritän saada tavaroitani myydyksi ja samalla kartutan matkakassaa.

Olen yrittänyt priorisoida asioita. Minun pitää ostaa ainakin joku tosi hyvä ja toimiva rinkka, jonne saan aina pakattua omaisuuteni ollenssani maapallon toisella puolella. Haluan, että rinkka on laadukas ja mukava, koska se tulee olemaan iso osa elämääni. Sen sisällä tulee oikeastaan olemaan elämäni. Lisäksi minun pitänee ostaa uudet ja laadukkaat vaelluskengät, joiden kanssa voin koluta pitkin luonnonsuojelualueita, metsiä, rantoja ja tienvarsia. Olen alkanut pohtimaan asioita niin, että olen täällä Suomessa enää noin yhdeksän kuukautta. Tämähän on vähän niin kuin odotusaika.

Olen katsonut erilaisia matkaoppaita ja sivustoja. En aio missään nimessä tehdä liian lukittuja ja tarkkoja suunnitelmia, koska en halua stressaantua aikatauluista. Ostan menolipun, kun näen hyvän tarjouksen tai hyvät lentoaikataulut. Paluulippua en halua vielä ostaa ollenkaan, koska paha sitä nyt on sanoa, kuinka tuolla maapallon toisella puolella tulee oikein viihtymään. Sen verran on suunnitelmaa, että lennän aluksi Aucklandiin  ja sieltä matka jatkuu Uuden-Seelannin itärannikkoa myöden kohti saaren eteläosaa. Sieltä sitten lennän aikanaan Australiaan. Mahdollisesti teen töitä jossain välissä jossain paikassa, jos joku yhtiö tai henkilö minut suostuu palkkaamaan. Voisin esimerkiksi kerätä avokadoja puiseen koriin tai tiskata kahvilassa tai siivota hotellin huoneita. Ihanaa lähteä reissuun niin, että voin tehdä melkein mitä tahansa. Tosin pakko minun on nähdä se Taru sormusen herrasta -elokuvan pyöreä puinen hobittiovi ja ottaa siinä ainakin kymmenen selfietä. Haluaisin vierailla jossain synnytyssairaalassa ja tutustua heidän synnytyskulttuuriin. Se olisi vain niin siistiä!

Tulevaa matkaa ajattelen myös hieman haikeudella, koska jätän kaiken nykyisen hetkeksi ainakin taakseni. Joudun jättämään oman pikku vuokrayksiöni, johon olen kiintynyt. Tämä on ollut kotini jo muutaman vuoden ajan. Olen alustavasti suunnitellut tulevani ehkä joskus kesällä 2017 takaisin Suomeen, ehkä, siis todellakin ehkä. Kuten olen jo aiemmin sanonut, että elämä on tässä ja nyt. Alan taas googlettamaan niitä rinkkoja ja kuuntelen Haloo Helsinkiä! Maailman toisen puolella, mä menen minne sattuma johtaa.

Anna mä bloggaan
Elli