perjantai 23. tammikuuta 2015

Sinkkumuija aaah

Olen sinkku. Ehkä jo tiesitkin sen. Ajattelin nyt kirjoittaa kyseisestä aiheesta. 

Sinkkuus on oikeastaan aivan hyvä asia. Joo, olishan se kiva, kun kotona olisi joku heppu, joka voisi välillä laittaa tiskit ja tehdä ruokaa ja käydä kaupassa ja ostaa joskus ruokapöytään punaisia ruusuja, imuroida ja luututa lattiat ja antaa pusuja. Sellaiset hemmot ovat vaan harvassa, joten ei tässä kannata edes yrittää. Ennen kuin tämä menee liian kyynikseksi, olen pohtinut sinkkuuden plussia ja miinuksia. Sinkkuus ei suoranaisesti ole minulle elämäntapa, mutta tämä on ehkä enemmänkin tietynlainen ajanjakso. Olen sinkku, pidän lapsista, miehistä, häistä, onnesta, läheisyydestä. Mielestäni nämä kaikki asiat mahtuvat elämääni nytkin, vaikkakin käyn juhlimassa toisten häitä. Ne ovat osa elämääni ehkä eritavalla kuin suhteessa oleville. On hirveästi asioita, joita parisuhde ei estä millään tavalla, eikä myöskään sinkkuus. 

+Saan käydä ulkona koska tahansa, kenen kanssa tahansa ja tulla kotiin milloin huvittaa, jos huvittaa ollenkaan.
+Teen juuri sitä ruokaa, josta itse pidän.
+Olen vastuussa vain itsestäni, tekemisistäni, elämästäni.
+Olen oppinut uusia konsteja: kilpailuttamaan matkapuhelinliittymän, pesemään viidennen kerroksen ikkunat seisten ikkunalaudalla tippumatta alhaalla häämöttävään asfalttiin ja tyhjentämään lattiakaivon käyttämällä hedelmäpusseja kumihanskoina. 
+Olen villi ja vapaa. Se on aivan OK. 
+Sopivaa kumppania kanntattaa odotella rauhassa, eikä lukita ajatusta heti ensimmäiseen ohikulkijaan. Kuka tietää mikä on vielä vastassa?
+Olen saanut rauhassa pohtia omia juttuja ja tutustua siihen, kuka minä olen. Juu, tämä on se syvällinen pohdinta -kohta.
+Väitän, että olen aktviivisempi ihminen sinkkuna kuin parisuhteessa. Tapaan ystäviä viikoittain ja kehittelen kaikkia mielenkiintoisia projekteja, joista itse pidän. Voin vaikka tanssia keskellä yötä keskellä kämppäni lattiaa (kuten Greyn anatomian henkilöt), koska ei tarvitse miettiä herätänkö kumppanini.
+Minua ei pidättele mikään missään. Voisin lähteä mihin vain, kenen kanssa tahansa. Olen vapaa.

Ihana punainen mekko #luxhelsinki


-Teen kaikki kotityöt itse ja maksan kaikki elämiseni kulut omasta kukkarostani.
-Käyn yksin nukkumaan.
-Minua katsotaan säälivästi, kun ilmoitan olevani sinkku. "No, kyllä sinä tyttö vielä ehdit..." JOOOO, mä tiedän! 
-Parisuhde tuo mielestäni tietynlaista varmuutta elämiseen.
-Mitä jos olen aina sinkku? Ikuinen sinkku aah? Mummosinkku, eläkesinkku, yksinhuoltajasinkku, kätilösinkku, suvun ainoa sinkku, joulupöydän ainoa sinkku, työpaikan sinkkumuikkeli...
-Olenko kelpaamaton parisuhteeseen? Olenko outo? Mietin tätä ja kyllä, olen outo, mutta sen pitäisi olla ihan okei!
-En saa punaisia ruusuja ruokapöytään, enkä ketään imuroimaan puolestani, enkä luutimaan lattioitani, koska teen ja ostan ne kaikki itse.
-Joskus haluaisin naimisiin ja lapsia elikkäs siis sellaisen elämän peruspaketin. Ehkä aika tylsää, mutta voihan sitä silti puuhastella kaikkea, eikös vain!

Voi kuulostaa aika tyhmältäkin, mutta itse arvostan kaikkia sinkkuja. Sinkut ovat maailmassa turhan vähän esille nostettu luonnonvara. Sinkut ovat usein taiturimaisia eläjiä, olijoita ja ihmisiä. He ovat suorastaan selviytyjiä! Jotkut ovat varmaan sinkkuja omasta tahdostaan ja jotkut aivan jostain muusta syystä. Välillä mietin myös sitä, että mitä sitten teen, jos löydän elämänkumppanin. Katsoessani listaa, voin todeta, että kaikkea voi tehdä sovituissa rahoissa ja rajoissa ollessaan myös parisuhteessa! Ei siis tässä mitään hätää, jes!

Sinkkuillen,

Elli
Anna mä bloggaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti