Minä, tuleva kätilö

Hei, olen tuleva kätilö. Olen kätilöopiskelija. Ihmiset kysyvät usein miksi. Miksi sinä haluat olla kätilö? Mistä sinä sait päähäsi hakea kätilöksi? Millaista on kätilöopiskelijan elämä? Milloin sinä valmistut? 

Vastaan teille, että en tiedä ja tavallaan todellakin tiedän. 

Olin pieni tytön tyllerö ja vähän sellainen pallerokin, kun katson telkkariohjelmaa. Siinä näytettiin, kuinka siittiö hedelmöitti munasolun. Minut valtasi varmasti joku lumous, koska sen jälkeen olin varma, että minusta tulee kätilö. Oli aivan älyttömän siisti juttu, kun sellainen pitkähäntäinen nuijapää uiskenteli sinnikkäästi kohti löllyvää munasolua. Sisukas siittiö heilutti häntäänsä ja ui itsensä munasolun sisään ja all in! Kaikki meni hyvin siinä jaksossa. Tuo munasolu kiinnittyi verekkään kohdun seinämään ja hupista vain, kohdussa alkoi elämän kehitys. Tuon ohjelman minä katsoin ja lopussa tuosta uivasta sinnikkäästä siittiöstä ja munasolulölleröstä oli kehittynyt pieni, pullea ihmisvauva, jonka KÄTILÖ otti vastaan naisen alapäästä, VAU! Tuo teki minuun todella suuren vaikutuksen. Ei enää ihan hirveästi Pikkuset kakkoset ja muut lastenohjelmat kiinnostaneet. Aloin seurailla ihmisen elimistöstä kertovia tieteispätkiä ja Olipa kerran elämä -sarjaa. 

Lukion jälkeen hain välittömästi kätilöopintoihin. Olin samalla töissä rautakaupassa ja tuota työuraa en unohda ikinä. Mutta joo, kouluun päästyäni aloin opiskella alapään anatomiaa ja siinä sivussa muitakin juttuja. Muutin pois kotikonnuilta ja aloitin uuden jakson elämässäni. Availin ja räpyttelin kovasti siipiäni ja välillä oli vähän ikävä kotiinkin. Kätilöopiskelijan elämä on ainakin minun kohdalla kiireistä, positiivista ja antoisaa. Olen oppinut ihan hirvesti asioita! On myös päiviä, kun en osaa mitään, olen tunari ja todella huono kaikin puolin. Seuraavana päivänä saatan olla taas ihan okei ja onnistua. Olen hiljalleen oppinut tuntemaan myös itseäni. Tarvitsen työvuorossa vähintään yhden kupin tuoretta kahvia ja huokaisen syvään sekä lasken hartiani alas ennen kuin astun synnytyshuoneeseen sisään, koska tällöin olen rennompi. Niin, ja lässytän aina vauvoille ja he kuulevat. Vooooi miten kauniit pienet silmät sinulla on, lasketaanpas sormet ja varpaat: yyy-kaaa-kooo-neee-viii, olet ihana ja niin söpö, tuituitui... 

KAPALOINTIA (JA SENSUURIA)

Opiskellessa on ollut aikoja, jolloin olen miettinyt, että olenko tosissani valinnut tämän ammatin ja onko minusta koskaan, ikinä, milloinkaan kätilöksi. Ihmiset puhuvat synnytystraumoista, kamalista kätilöistä, huonosta hoidosta, hoitoalalla olevasta kiireestä ja muutoksista. Olen siis lukenut ja kuullut todellisia kauhutarinoita. Mutta sitten olen kuullut ihania tarinoita kauan odotettujen lapsien syntymästä, olen ollut paikalla kauniissa ja ihanissa synnytyksissä, olen todistanut elämää, olen huomannut synnyttäjän olevan melkoinen sisupussi, tukihenkilön olevan korvaamaton kannustaja ja rohkaisija, olen katsonut onnenkyyneleitä ja antanut itsekin niiden tulla. Olen kuunnellut tarinoita ihanista kätilöistä, tavannut useita upeita ammattilaisia. Kätilöopiskelijana olen siis saanut kunnian olla osa tätä kaikkea.

MINÄ JA VAUVANUKKE

Valmistun kesää vasten kätilöksi ja samalla en todellakaan valmistu. Saan viralliset paperit kyllä, mutta sitten se seikkailu vasta alkaa. Tulee varmasti päivä, hyviä päivä, huonoja päiviä, ihania päiviä, kiirepäiviä, tylsiä päiviä ja monia muita päiviä. Mutta aina päivän jälkeen on yö ja sitten toivottavasti tulee taas uusi päivä. Opettelen tässä tänään nyt kaikessa rauhassa asioita ja sitten vasta kurkistan huomiseen.

PUS

Ryöpsähtäen ja samalla väristen,

Elli
Anna mä bloggaan

Sinkkumuija aaah

Olen sinkku. Ehkä jo tiesitkin sen. Ajattelin nyt kirjoittaa kyseisestä aiheesta. 

Sinkkuus on oikeastaan aivan hyvä asia. Joo, olishan se kiva, kun kotona olisi joku heppu, joka voisi välillä laittaa tiskit ja tehdä ruokaa ja käydä kaupassa ja ostaa joskus ruokapöytään punaisia ruusuja, imuroida ja luututa lattiat ja antaa pusuja. Sellaiset hemmot ovat vaan harvassa, joten ei tässä kannata edes yrittää. Ennen kuin tämä menee liian kyynikseksi, olen pohtinut sinkkuuden plussia ja miinuksia. Sinkkuus ei suoranaisesti ole minulle elämäntapa, mutta tämä on ehkä enemmänkin tietynlainen ajanjakso. Olen sinkku, pidän lapsista, miehistä, häistä, onnesta, läheisyydestä. Mielestäni nämä kaikki asiat mahtuvat elämääni nytkin, vaikkakin käyn juhlimassa toisten häitä. Ne ovat osa elämääni ehkä eritavalla kuin suhteessa oleville. On hirveästi asioita, joita parisuhde ei estä millään tavalla, eikä myöskään sinkkuus. 

+Saan käydä ulkona koska tahansa, kenen kanssa tahansa ja tulla kotiin milloin huvittaa, jos huvittaa ollenkaan.

+Teen juuri sitä ruokaa, josta itse pidän.

+Olen vastuussa vain itsestäni, tekemisistäni, elämästäni.

+Olen oppinut uusia konsteja: kilpailuttamaan matkapuhelinliittymän, pesemään viidennen kerroksen ikkunat seisten ikkunalaudalla tippumatta alhaalla häämöttävään asfalttiin ja tyhjentämään lattiakaivon käyttämällä hedelmäpusseja kumihanskoina. 

+Olen villi ja vapaa. Se on aivan OK. 

+Sopivaa kumppania kanntattaa odotella rauhassa, eikä lukita ajatusta heti ensimmäiseen ohikulkijaan. Kuka tietää mikä on vielä vastassa?

+Olen saanut rauhassa pohtia omia juttuja ja tutustua siihen, kuka minä olen. Juu, tämä on se syvällinen pohdinta -kohta.

+Väitän, että olen aktviivisempi ihminen sinkkuna kuin parisuhteessa. Tapaan ystäviä viikoittain ja kehittelen kaikkia mielenkiintoisia projekteja, joista itse pidän. Voin vaikka tanssia keskellä yötä keskellä kämppäni lattiaa (kuten Greyn anatomian henkilöt), koska ei tarvitse miettiä herätänkö kumppanini.

+Minua ei pidättele mikään missään. Voisin lähteä mihin vain, kenen kanssa tahansa. Olen vapaa.

Ihana punainen mekko #luxhelsinki

-Teen kaikki kotityöt itse ja maksan kaikki elämiseni kulut omasta kukkarostani.

-Käyn yksin nukkumaan.

-Minua katsotaan säälivästi, kun ilmoitan olevani sinkku. "No, kyllä sinä tyttö vielä ehdit..." JOOOO, mä tiedän! 

-Parisuhde tuo mielestäni tietynlaista varmuutta elämiseen.

-Mitä jos olen aina sinkku? Ikuinen sinkku aah? Mummosinkku, eläkesinkku, yksinhuoltajasinkku, kätilösinkku, suvun ainoa sinkku, joulupöydän ainoa sinkku, työpaikan sinkkumuikkeli...

-Olenko kelpaamaton parisuhteeseen? Olenko outo? Mietin tätä ja kyllä, olen outo, mutta sen pitäisi olla ihan okei!
-En saa punaisia ruusuja ruokapöytään, enkä ketään imuroimaan puolestani, enkä luutimaan lattioitani, koska teen ja ostan ne kaikki itse.

-Joskus haluaisin naimisiin ja lapsia elikkäs siis sellaisen elämän peruspaketin. Ehkä aika tylsää, mutta voihan sitä silti puuhastella kaikkea, eikös vain!

Voi kuulostaa aika tyhmältäkin, mutta itse arvostan kaikkia sinkkuja. Sinkut ovat maailmassa turhan vähän esille nostettu luonnonvara. Sinkut ovat usein taiturimaisia eläjiä, olijoita ja ihmisiä. He ovat suorastaan selviytyjiä! Jotkut ovat varmaan sinkkuja omasta tahdostaan ja jotkut aivan jostain muusta syystä. Välillä mietin myös sitä, että mitä sitten teen, jos löydän elämänkumppanin. Katsoessani listaa, voin todeta, että kaikkea voi tehdä sovituissa rahoissa ja rajoissa ollessaan myös parisuhteessa! Ei siis tässä mitään hätää, jes!

Sinkkuillen,

Elli
Anna mä bloggaan

Naiset ovat kauniita monstereita

Naiset ovat ihania. Naiset ovat monstereita. Naiset ovat kauniita, tärkeitä, arvokkaita. Nainen on nainen, vaikka joskus vähän erilainen. Naiset kikattavat, kuiskivat ja supisevat. Joskus muijat ihan räkättävät. Naiset ovat miehisiä, aika riuskojakin, kun toinen pimu on langanlaiha. Yksi muikkeli tekee hyvää ruokaa, toinen bööna osaa sisustaa kauneimman kodin ja kolmas friidu vaihtaa auton öljyt itsenäisesti. Nainen on lapseton, yksinhuoltaja, ison perheen äiti. Nainen on nainen ja joku ei halua olla.

Naisella on kauneuden kauheus. Olen tänään kaunis, mutta huomenna ruma, eilen en tiedä mitä tai mikä olin. Tämä paita ei sovi minulle ja hiukseni ovat vääränlaiset. Meikki on ase. Meikitön on riisuttu. Molemmat ovat niin kauniita joskus. Naiset ovat somiakin toisinaan, mutta eivät aina. On ihan okei olla välillä ei niin kaunis. Mikä on kaunis? Kuka on kaunis? Pitääkö olla kaunis? Saanhan olla nätti ja söpö. Peppuni on liian litteä, ei kun iso, sittenkin sopiva. Olet ainutlaatuinen, olet ihanan sopiva.

Suuttuessaan nainen aloittaa mykkäkoulun ja mutristelee kulmiaan sekä suutaan. Joku nainen heittelee tavaroita tai huutaa tai tekee niitä kaikkia samaan aikaan. Sitten hän saattaa nakella niskojaan. Viha voi romauttaa koko naisen ympäröivän maailman, kyynel valuu. Niitä valuukin pian paljon ja vuolaasti. Nainen on kuin sisilisko, joka osaa sylkeä joskus kipeästi, joskus ihanan keveästi. Pahastuessaan nainen voi olla ällöttävän kiltti, mitä saisi olla kulta? Ja ehkä sitten alkaa pihtaaminen.

Ympärilläni on paljon naisia. Näen heidän välillään näkymättömän napanuoran. Se saattaa toisinaan yhdistää. Se on välillä kireä, välillä täynnä verta ja välillä se napsahtaa poikki tai joku toinen näpsäisee sen. Välillä naiset piiskaavat toisiaan ja välillä he halaavat. Ovatpa he kerrassaan outoja, kummajaisia ja niin makeita! Nainen itkee, pillittää ja parkuu. Räkä valuu poskilla ja sitten onkin taas se aika kuukaudesta. Ei tuohon oikeastaan välttämättä tarvita edes niitä päiviä. Mielialat vaihtelevat, ailahteluja ja säälimätöntä itsevarmuutta. Naisella on himoja, antakaa pala suklaata.

Joku nainen osaa rakastaa, toinen on rakastettu ja kolmas rakasteltu. Nainen on arvaamaton ja arvoituksellinen. Nainen, mikä ihana pakkaus hän onkaan.

Rohkeasti,

Elli 
Anna mä bloggaan